Minulle tämä on paras lettutaikinan resepti, mutta myönnän olevani nyt puolueellinen. Valmistat tämän reseptin avulla ohuet letut, joihin tulee ihanan pitsiset reunat. Niiden maku on sekä suolainen että makea. Jos haluat lättyihin pohjoisen tunnelmaa, korvaa osa vehnäjauhoista ohrajauhoilla. Voit tehdä reseptillä pieniä lettuja lettupannulla tai todella isoja muurinpohjapannulla. Yksi tällä reseptillä valmistettu lätty on tämänkin blogin kansikuvana – sen kokkasi äitini toissakesänä mökillä ollessamme.

Resepti on saanut nykyiseen muotoonsa jo aikapäiviä sitten. Resepti on Helga-mummultani, joka kokkasi tällä reseptillä lettuja jo 1960-luvulla. Äitini on jalostanut eteenpäin tätä letunpaistoperinnettä omalla tyylillään siitä lähtien. Tällä reseptillä on paistettu lättyjä sekä arkena että juhlissa. En yllättyisi, jos näitä lettuja olisi joskus myytykin sukumme muinaisina torikahvila-aikoina.

Muurinpohjapannulla tulos näyttää tältä:

Syntymäpäivät, lastenkutsut – letut toimivat aina

Viime kesänä vietimme isän syntymäpäiviä lettukestien merkeissä. Perinteisten lettukestien yleinen logiikkahan on se, että joku – suvun kokoontuessa yleisimmin suvun matriarkka – toimii paistinpannun tai muurikan äärellä seremoniamestarina. Joka paistaa tasaiseen tahtiin lättyjä, ja huutelee ihmisille sitä mukaa kun lätyt valmistuvat. Kuka ottaa seuraavan? Ja käy välissä valmistamassa toisen satsin taikinaa varastoon, jos uusia syöjiä ilmaantuu lisää paikalle.

Muiden tehtävänä on puolestaan ihastella sitä, että voi kun on hyviä lättyjä. Sekä tarjoilla vastavuoroisesti paistajalle leppoisia juttuja ja juoruja. Ja vahtia samalla myös vähän sitä, että jos paikalla on lapsia, eivät he pääse kauhomaan koko hillopurkkia omalle lautaselleen. Jos sinusta tuntuu, että lähipiirin ihmiset eivät ihan osaa kehua, suosittelen että paistat heille näitä lättyjä ja katsot mitä tapahtuu.

Viime kesänä isän syntymäpäivillä äiti tahtoi kovasti siirtää tätä perintöään eteenpäin. Hän korosti, ettei hän halua olla pannun äärellä koko päivän ajan. Hän antoi meille lapsille omat vuorot, jolloin jokainen sai olla vuorollaan lettumestarina. Minä en tee sitten yhtään mitään! hän vielä uhosi. Nyt, kun katson tilaisuudesta otettuja valokuvia, niin kumman usein kuvissa toisena paistajana on kuitenkin äitini – huivi päässä juuri samalla tavoin solmittuna kuin mummulla ennen vanhaan…

Näitä sukuni perinnereseptejä on myös: Helga-mummun puolukkapiirakka

Letut ja krepit – yllättävän samanlaisia

Olen syönyt tällä reseptillä tehtyjä lättyjä niin paljon, että makumuistoni ovat hioutuneet tämän ohjeen kanssa yksi-yhteen. Kun maistan tällä reseptillä tehtyjä lettuja, siirryn välittömästi johonkin kesäiltaan mummun ja papan mökillä. Jossa näitä lättyjä paistettiin sen jälkeen kun aikuiset olivat kitkeneet koko päivän kasvimaata tai tehneet joitain muita ulkohommia. Itse olimme varmaan olleet leikkimökissä lukemassa sarjakuvia. Ihan klassista mainoskuvastoa! Voin kuvitella vähän arkisemman tilanteen, jonkun tavallisen tylsän illan, jolloin katsotaan televisiota ja mietitään että mitähän sitä tekisi iltapalaksi. Kunnes äiti sanoo, että voisin paistaa pari lättyä.

On silti erikoista, etten silti ollut koskaan aiemmin kokannut tällä lättyreseptillä. Sen sijaan olen kokeillut vähän yhtä sun toista ohjetta. Usein teen galetteja. Viime kesänä kokkasin lettuja Hanna G:n ohjeella. Olen paistanut kreppejä Michel Roux’n kreppiohjeella tosi monesti. Ehkä tämä on lättyresepti tuntunut enemmän äitini tai mummuni jutulta. Joskus ne asiat, jotka ovat kaikkein lähimpänä, muuttuvat läpinäkyviksi, eikä niitä lopulta edes huomaa.

Nyt, kun vertasin tätä reseptiä Roux’n ohjeeseen, huomasin että tämä resepti oli hyvin samanhenkinen kuin tuo kreppiohje. Molemmissa on munia ja sokeria verrattain reilusti, ja molemmista puuttuu rasva taikinasta. Ja siinä, missä galetteissa korvataan osa vehnäjauhoista tattarilla, korvataan tässä reseptissä osa jauhoista yleensä ohrajauhoilla.

Uskon muuten itse siihen, että jos koitetaan löytää ruokalaji, mihin mahdollisimman monella liittyy vahvoja lapsuusmuistoja, letut ovat aika todennäköinen voittaja.

Tämä letturesepti – reilusti kananmunia

Äitini teoria oli, että tähän lettutaikinaan lisätään paljon munia siksi, että lättyjen haluttiin varmistaa olevan riitävän ruokaisia. Toinen hänen muistikuvansa oli, että ”eihän vanha kansa syönyt mitään suolaisia lettuja”. Nämä ovat varmaan niitä taas asioita, joissa on tosi paljon Suomen sisäistä vaihtelua. Voisin kuvitella, että jos omat juuret ovat paikassa, jossa on osattu sienestää, ei ajatus vaikkapa (suola)sienisalaatista lättyjen (saati blinien) kanssa tuntuisi oudolta.

Myös ohrajauhot – tuo tyypillinen pohjoisen aines – tuo tähän lättyreseptiin lisää ruokaisuutta.

Tässä reseptissä on tärkeää, että lettutaikinan on saatava turvota rauhassa. Yleensä meillä minimiaika on ollut yksi tunti. Kananmunat lisätään vasta turvonneeseen taikinaan. En tiedä, mikä logiikka siinä on: onko tekniikka seurausta jostain käytännöllisestä asiasta (esimerkiksi: ei haluta tuhlata kananmunia, jos taikina jääkin tekemättä) vai jostain kemiallisesta asiasta. Useimmissa netin resepteissä munat lisätään samaan aikaan muiden ainesten kanssa.

Ehkä perinnereseptissä ei ihan kuulukaan tuntea kaikkia teknisiä yksityiskohtia – kerrankin on mahdollista perustella asioita vain sillä, että ”näin se on aina tehty”.

Muistoja vuodelta 2020, se oli hullu säilöntäkesä. Kiitos siskolle kuvasta!

Tässä myös äitini tuore taidonnäyte teemasta. Hän vannoo sen puolesta, että pannu ei saa olla liian kuuma:

Perinnereseptihengessä lettutaikina on myös suolaisempi kuin mitä useimmat netissä kiertävät ohjeet. Äitini kertoi, että hän laittaa tähän taikinamäärään jopa ruokalusikallisen suolaa. Mun maksimini tuli vastaan kahdessa teelusikallisessa. Äiti perusteli tätä makuasioilla: suola ja sokeri täydentävät tässä toistensa makua. Maku on vastaavasti vahvempi kuin mitä useimmissa letturesepteissä. Tee itse niin kuin parhaaksi näet.

Tarjosimme näiden lättyjen kanssa belugalinssejä ja ranskankermaa. Belugalinssitäyte oli tosi yksinkertainen, variaatio tästä ilman porkkanaa ja selleriä sekä lisäten vähän tomaattisosetta. Se toimi erinomaisesti.

Ajattelin, että nyt on hyvä hetki kirjoittaa ylös tämä resepti, sillä kohta ollaan jo toukokuussa. Kun söin niitä lämpimällä parvekkeella auringonpaisteessa, tuli sellainen olo, että ei se kesä ole enää kovinkaan kaukana.

Aurinkoista päivää!

Loppuun myös vielä mainos. Jos et tilaa vielä uutiskirjettäni, tilaa se nyt! 🙂 Kesän kokkaamiset ovat vasta alussa. Kiitos myös paljon kaikille nykyisille tilaajille, teitä on jo yli 80:

Piristä sähköpostiasi ruokakuulumisilla – tilaa uudet reseptit sähköpostiisi:

En jaa osoitettasi koskaan eteenpäin, ja voit lopettaa tilauksen koska vain.

Muita litteitä, pannulla paistuvia asioita ovat ainakin: kevätsipulipannukakut , jian bing ja tortillat.