Amerikkalaiset maustekurkut maistuvat ihanalle leivän päällä. Ohjeen voi tehdä avomaankurkkuihin tai kasvihuonekurkkuihin. Nämä säilötyt kurkut kulkevat Yhdysvalloissa nimellä ’Bread and butter pickles’. Jos kokeilet reseptiä, tämä makea kurkkusäilyke piristää monta voileipähetkeä.

Bread and Butter Pickles -nimi juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin illinoisilaiset maanviljelijät Omar ja Cora Fanning myivät kurkkuaan tällä nimellä. Nimen yksi mahdollinen syy on, että tuodessaan näitä myyntiin maanviljelijät saivat kauppiaalta vastineeksi muita elintarvikkeita, mukaanlukien leipää ja voita. Resepti tuli suosituksi Yhdysvalloissa 1930-luvun alussa, kun lama sai ihmiset etsimään halpaa ja maukasta syötävää. Usein nimi yhdistetään myös siihen, että tämä kurkkusäilyke sopii niin hyvin voileipäkurkuksi.

Amerikkalaiset maustekurkut – arjen parhautta

Amerikkalaisille säilöntäresepteille tyypilliseen tapaan tämä amerikkalainen maustekurkkujen ohje sisältää omenaviinietikkaa. Suosittelen käyttämään sitä, sillä sen maku toimii tässä tosi hyvin. Säilykkeeseen tulee kurkkujen lisäksi myös sipuleita ja paprikaa. Leivänpäällisen ja hampurilaistäytteen lisäksi näitä voi käyttää myös tofu- ja perunasalaateissa, joihin tarvitaan etikkakurkkuja.

Äitini kasvatti tänä vuonna ekan kerran kasvihuonekurkkuja. Sato on ollut yllättävän hyvä. Kerroin, että minulla on paras kurkkusäilykeresepti ikinä, ja lupasin lähettää sen hänelle. Se antoi hyvän syyn kirjoittaa tämä vegaaninen säilöttyjen kurkkujen resepti viimein ylös.

Kurkkuresepti, joka ei vaadi säilöntää: kiinalaiset mäiskykurkut

Säilöntähulluuden ensioireet

Muutama vuosi sitten hurahdin ihan kunnolla säilöntään. Olen aina pitänyt happamista ja makeista ruoista (ks. esim. tämä hapanimeläkastike). Se saattaa selittää miksi mopo lähti silloin niin kunnolla käsistä.

Luin alkukesän aikana varmaan kymmenen kirjaa säilönnästä. Kinusin sukulaisilta heidän, tai heidän vanhempiensa, reseptikirjoja. Räpsin kuvia vanhoista lehtileikesivuista ja 1970-luvun säilöntäoppaista.

Sitten tuli juhannus, ja alkoi kunnon säilöntäaika.

Samoihin aikoihin oli syntymäpäiväni. Äitini lupasi ottaa lapsemme hoitoon, saimme siis puolisoni kanssa harvinaisesti kahdenkeskeistä omaa aikaa. Vietimme syntymäpäivääni kahdestaan mökillä. Mitä tein? Säilöin aamukahteen asti. Sitä edeltävällä viikolla olimmekin kiertäneet kaikki maakunnan marketit lävitse, joista olin hamstrannut kaikki edulliset pienehköt säilöntäpurkit. Tyhjiä purkkeja kauppojen hyllyille ei juurikaan jäänyt.

Lopullinen valikoima säilykkeitä oli kyllä ihan vaikuttava, sortteja oli ties mitä:

Heinä-elokuun satokausikasviksiin liittyy myös: 6 perunareseptiä kesään ja alkusyksyyn

Toinen näytös kaupungissa

Reissu loppui, ja matkasimme taas omaan kotiin. Säilöntäkausi oli kuitenkin yhä päällä, eikä hulluus ollut kadonnut mihinkää.

Helsingissä oli kurkkusäilönnän vuoro. Keitin monena päivänä lapsen nukkumaanmenon jälkeen taas yhden padallisen jotain kurkkusäilykettä. Tein suolakurkkuja, hodareiden kanssa sopivaa kurkkurelissiä, japanilaisia säilöttyjä kurkkuja. Myös nämä amerikkalaiset voileipäkurkut kuuluivat listalle. Umpioin kaiken huolella, jääkaappi-pakastimessani ei olisi mitenkään tilaa kaikille noille säilykkeille.

Jälkikäteen olen ollut kiitollinen siitä, että Hobby Hall sössi tilaukseni kanssa. Olin tilannut umpiointia varten 15 litran säilöntäkattilan, mutta postissa paljastui että minulle oli lähetetty jonkun toisen ihmisen valkea matto. Siinä postipisteen tiskillä seisoessani huomasin, että hulluus oli jo vähän laantunut. Päätin, että en kyllä tilaa enää toista kertaa niin isoa kattilaa. Mietin, minkälainen ilme oli ollut sillä tyypillä, joka pientä minimalistiseen asuntoon sopivaa mattoa hakiessaan löytääkin paketista mielettömän kokoisen kattilan.

Sitä paitsi jos oikein kovasti tarvitsen noin isoa kattilaa, äiti on luvannut lainata omaansa.

Kurkkujen säilöntä – kohtuus kaikessa

Seuraavan talven aikana niitä pahuksen säilykkeitä oli kaikkialla kaksiossamme. Sänkymme alla: säilykkeitä. Vauvan vaatekaapissa: säilykkeitä. Kellarikomerossa: säilykkeitä. Vauvan pinnasängyn alla: säilykkeitä. Kirjahyllyjen päällä: säilykkeitä. Vessan kaapissa: no siinä tuli kyllä järki vastaan.

En tietenkään käyttänyt näitä kaikkia säilykkeitä. Alkoi vähän inhottaa, kun niitä kurkkupurkkeja oli kaikkialla.

Sitä paitsi huomasin, etten edes pidä kovin paljon kurkkusalaatista muualla kuin hampurilaisissa tai hodareissa. Ja kokkaan niitä vuoden aikana sen verran harvoin, että määrä on laskettavissa yhden käden sormilla.

Mökillä tekemäni säilykkeet jätin äitini autotalliin. Seuraavan talven aikana ne unohtuivat sinne, helppoja marja- ja hedelmähilloja lukuunottamatta. Tuli kovat pakkaset ja purkit halkesivat.

Tästä on nyt muutama vuosi aikaa. Sen jälkeen en ole juurikaan hillonnut tai säilönyt.

Amerikkalainen maustekurkku

Kaikista kokemuksista oppii kuitenkin jotain. Löysin hulluuden aikana pari mukavaa säilöntäreseptiä. Yksi, johon palaan yhä mielelläni, on tämä amerikkalaisten maustekurkkujen ohje.

Käyttämäni ohje on alunperin Food in jars -keittokirjasta, jota luin paljon vuonna 2020. Syytän vähän kirjan kirjoittajaa Marisa McClellania (ja hänen blogiaan) siitä, että hulluuteni pääsi niin pitkälle. McClellan on julkaissut vasta pienelle määrälle tehdyn reseptin tästä ihanasta kurkkusäilykkeestä. Tämä resepti on sitäkin pienempi. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että ensimmäinen purkki maistuu aina parhaalta. Tästä reseptistä tulee kaksi 5 desin purkkia, eli sen verran maltillisesti että molemmille on todennäköisesti tilaa jääkaapissa.

Jos kuitenkin haluat vähän koetella rajoja, niin kerrotakoon kuitenkin myös, että pari vuosikymmentä sitten yhdysvaltalaisia kotiäitejä ohjeistettiin, että jos halusi tehdä lapselle kouluun joka päivä kurkkuvoileivän, tätä kurkkusäilykettä piti valmistaa 25 purkillista.

Piristä sähköpostiasi ruokakuulumisilla – tilaa uudet reseptit sähköpostiisi:

En jaa osoitettasi koskaan eteenpäin, ja voit lopettaa tilauksen koska vain.