Aasialainen keitto. Aasialainen hapan ja tulinen kasviskeitto (hot and sour soup) valmistuu tofusta ja sienistä. Keitto sopii erinomaisesti tilanteisiin, kun kaipaa keittokulhon tuomaa lohdullisuutta ja rauhallisuutta. Sen tekeminen ei vie kuitenkaan kauaa.

Hapantulinen keitto kuuluu monien Yhdysvaltojen kiinalaisten ravintoloiden ruokalistalle, ja reseptien kirjo on valtava. Rakastan sekä hapanta että tulista ruokaa, joten olen testannut lukuisia hot and sour -keiton reseptejä. Tämä tulinen sienikeitto on mielestäni yksi parhaista ohjeista. Se on myös edullinen ja vegaaninen. Varsinkin, jos sinulla on tuoreita sieniä tai kuivattuja sieniä, kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä reseptiä. Tein itse sen kuivatuista suppilovahveroista ja kaupan tuoreista sienistä. Arkena se toimii pääruokana, juhlavampana hetkenä alkuruokakeittona.

Aasialainen keitto, johon tulee tofua ja sieniä

Tämä resepti on peräisin erinomaisesta Myers + Chang at home -keittokirjasta (Joanne Chang & Karen Akunowitz, 2017). Siinä resepti kulkee nimellä Esti’s hot and sour soup, ja keitto on usein tarjolla Myers + Chang -ravintolassa. Kuka on Esti? Reseptikuvauksen mukaan Esti on heidän hyvä ystävänsä ja aiempi yrityskumppaninsa. Ja joka kuulemma rakastaa hot and sour -keittoja niin paljon, että tilaa niitä aina kiinalaisesta ravintolasta. Estillä sanotaan olevan venäjänjuutalaista sukua. Itse olinkin löytävinäni tästä keitosta ”tulinen borssi” -henkistä fiilistä. Tällä hetkellä Myers+Chang muuten näyttää myyvän tätä keittoa myös valmiiksikoottuna ainesboksina, jonka voi kokata loppuun kotona. Alkuperäisessä reseptissä oli porsaanlihaa – tässä versiossa on taas reilusti sieniä ja tofua.

Kokkasin Myers + Chang at home -keittokirjasta paljon pandemia-aikaan. Voin suositella kirjaa lämpimästi, jos pitää aasialaisesta suht helposta kokkaamisesta. Kirjassa oli tosi monia hauskoja kiinalaishenkisiä ruokia – dim sumeja, dumplingeja, salaatteja. Reseptit ovat tosi innostavia: sopivalla tavalla rentoja, ja yhdistävät Aasian eri ruokaperinteitä. Omaan makuuni kirjassa on vähän liikaa lihareseptejä (”possua kolmessa eri muodossa”, ”teessä savustettuja ribsejä”,). Mutta tämä ei haittaa, sillä paljon on myös houkuttelevia juttuja, ja monet resepteistä ovat tehtävissä kasvisversioksi suhteellisen helposti (”bulgogi BBQ sloppy jo” tai ”soija-glaseerattu lohi ja viileä kurkkusalaatti” tai ”lehtikaalirullat ja kotitekoinen kiinalainen sinappikastike”). Resepti- ja tekniikkakuvaukset oli myös ihanan seikkaperäisesti kirjoitettu.

Toinen kiva kasviskeitto: Marokkolainen tomaatti-linssikeitto

Kasviskeiton alkuperä: Sichuanissa

Fuusiohenkisyys näkyy tässäkin reseptissä. Tämä hot and sour -keitto ei ole mikään ortodoksisin tulkinta tästä alkujaan sichuanilaiseen keittiöön kuuluvasta ruoasta. Keitto on tosi vahvan makuista, ja srirachasta tulee siihen kivan punainen väri – ei mikään itsestäänselvä piirre hot and sour -keitossa.

Omissa kuvissani tämä punainen väri puuttuu, sillä tarjosin keittoa myös nelivuotiaalle – joka, yllätyksekseni, piti paljon keitosta. (En osaa selittää miksi – yleensä se ei välitä hirveästi sienistä, ehkä kyseessä oli kertaluontoinen hairahdus. Lapsi totesi myös, että ”Sinä et saa tarjoa tätä keittoa minun kaverille, sillä se inhoaa sieniä. Sinun pitää tarjota tätä keittoa minun kaverin äidille, sillä se rakastaa sieniä. – Ihailin, miten lapsella on alkanut kehittyä ymmärrys siitä, että kaikki ihmiset eivät pidä samoista asioista.)

Hapan ja tulinen aasialainen kasviskeitto

Tämä aasialainen keitto on yksi vakiosuosikkini, sillä se on nopea tehdä. Aluksi paistetaan sipuli, valkosipuli, inkivääri ja sienet, ja sen jälkeen loppuaika meneekin vain keiton maustamisen kanssa. Annoksia tulee neljä, mikä tarkoittaa pienikokoisessa huushollissa sitä, että syötävää riittää seuraavallekin päivälle. Tämä sopii hyvin myös ruoaksi, jos ei halua paljoa hiilareita – sieniä on reilusti, nuudeleita ei yhtään.

Happamuus tulee reseptistä reilusta desilitrasta riisiviinietikkaa. Mulla on itselläni sitä lähestulkoon aina kaapissa – se on yksi niistä aineksista joita hamstraan isoissa pulloissa aasialaisista kaupoista. Kuitenkin, jos sitä ei ole tarjolla, suosittelen että suhtaudut keittoon kuin kyseessä olisi borssikeitto – eli ota väkiviinaetikkapullo esiin esiin. Kokeilin itse reseptiä myös tällä tavalla. Väkiviinaetikka on sen verran vahvempaa tavaraa, että ei tarvinnut lisätä kuin pari ruokalusikallista kun happamuutta tuli jo sopivasti. Maku oli lähestulkoon yhtä hyvä kuin riisiviinietikan kanssa – ei toki ihan yhtä hienostunut.

Vaikka tässä keitossa ainekset ovat aika simppeleitä, ei kannata tuijottaa niihin liian ankarasti. Hot and sour -liemi on liian hyvä, että sitä kannattaisi käyttää vain tässä keitossa – kokeile keittopohjaa myös nuudeleiden, porkkanoiden, bambunversojen, pakastepapujen, herneiden tai oman suosikki-soppakasviksesi kanssa.

Lohdullinen keitto on myös: espanjalainen linssikeitto

Jos kokeilet reseptiä, kerro mitä pidit! Vaikka alle tai instan kautta (tägäämällä mut @kasvisannos tai #kasvisannos)

Piristä sähköpostiasi ruokakuulumisilla – tilaa uudet reseptit sähköpostiisi:

En jaa osoitettasi koskaan eteenpäin, ja voit lopettaa tilauksen koska vain.