Syyrialainen linssikeitto keltaisilla linsseillä

Resepti keltaisille linsseille. Jos etsit helppoa ja edullista ruokaa, tämä keitto on erinomainen vaihtoehto. Syyrialaiseen linssikeittoon voi käyttää joko keltaisia ja punaisia linssejä. Terveellinen vegaaninen kasviskeitto ei vaadi kuin vähän valkosipulin pilkkomista ja öljyssä paistamista. Muuten keitto valmistuu lähestulkoon itsestään.

Kaksi maanjäristystä Turkissa ja Syyriassa ovat aiheuttaneet tällä viikolla mittaamattoman paljon surua ja kärsimystä. Alueella tarvitaan paljon apua. Tämänhetkisen WHO:n arvion mukaan kriisi on vaikuttanut 26 miljoonaan ihmiseen. Muistuttelen siis samalla, että nyt on hyvä hetki lahjoittaa katastrofiapukeräyksiin. Esimerkiksi Unicefin kautta tai SPR:n katastrofiapukeräykseen.

Syyrian kohdalla hankalaa on myös se, että maassa oli jo valmiiksi hyvin vaikea humanitaarinen kriisi. Kuvaavaa on, että tämä resepti on julkaistu Guardianissa jo vuonna 2015, aikana jolloin sisällissotaa oli käyty jo monta vuotta. Reseptin teemana oli jo silloin ”Syyria tarvitsee apuasi”. Sanoma ei ole vieläkään vanhentunut.

Tämä ei ole ensimmäinen tämän blogin linssikeittoresepti. Aiheeseen liittyy myös:

Keltaiset linssit & resepti => linssikeitto, jossa on happamuutta

Alkuperäinen resepti on tehty punaisille linsseille. Mulla ei ollut niitä tarpeeksi, joten ilahduinkin huomatessani, että ruotsalaiset keltaiset linssit tässä keitossa myös erinomaisesti. Tähän menee sopivasti yksi kokonainen paketillinen go greenin keltaisia linssejä.

Keltaiset linssit eivät ehkä muussaantuneet yhtä paljon kuin mitä punaiset olisivat tehneet. Minua tämä ei häirinnyt. Jos sinua häiritsee, ota sauvasekotin esiin.

Olennainen osa keiton makua tulee happamuudesta. Alkuperäisessä reseptissä happamuuteen käytettiin verjuisia eli hapanrypälemehua. Verjucen korvaajaksi ehdotettiin sitruunaa.

Meillä oli kotona harvinaisen paljon erimielisyyttä siitä, kuinka paljon sitruksisuutta keitossa olisi hyvä olla. Käytin itse nimittäin reseptiin yhden sitruunan ja kaksi verigreippiä – niitä kun oli jäänyt sopivasti pöydälle. Happamien makujen ystävänä olin sitä mieltä, että nyt osuivat maut erinomaisesti kohdilleen. Kun maistoin keittoa itse, olin itse tosi tyytyväinen. Puolisoni ei ollut samaa mieltä: ”Jos tavoitteesi oli tehdä erilaisen makuinen keitto, niin se onnistui kyllä nyt täydellisesti”, oli hänen diplomaattinen arvionsa. Pääsen siis nauttimaan tästä keitosta useampanakin päivänä 🙂

Suosittelen siis aloittamaan happamuuden kanssa lisäämällä ruokaan 1-2 sitruunan mehut. Ja käyttämään eksoottisemman makuisia hedelmiä, kuten verigreippejä, vain jos oma fiiliksesi sallii sen.

Alkuperäisessä reseptissä tähän keittoon käytettiin tosi paljon oliiviöljyä, parisen desilitraa. Käytä niin paljon kuin itse kehtaat – mun raja tuli vastaan neljässä ruokalusikallisessa. Resepti on alunperin Aziz Hallajilta, joka työskentelee rauhantyön parissa. Annoksia tulee neljästä kuuteen, nälän määrästä riippuen.

Keitto on todella mukavan makuinen. Itse tykkäsin tästä paljon siivouspäivän keittona, sillä se valmistuu helposti kaiken muun puuhailun keskellä.

Verjuis – suosittua vaan ei aina tunnettua

Reseptiin käytetty verjuis ei ole itselleni kovin tuttu raaka-aine. Aihe saattaisi olla toisin, jos tekisin enemmän cocktaileja. (Ja tekisinpä enemmän cocktaileja!) Verjuisia tehdään puristamalla raa’oista viinirypäleistä. Siihen käytetään joskus myös kirpeitä omenoita. Sitä käytettiin usein keskiajan eurooppalaisessa keittiössä tuomaan happamuutta ruokaan, eikä sen maku ole yhtä kirpeä kuin etikoissa.

Arabiaksi aines kulkee husroum-nimellä, ja sitä käytetään erityisesti syyrialaisessa ja libanonilaisessa keittiössä. Se on keskeinen osa myös persialaista ruoanlaittoa, ja farsin kielellä siitä käytetään nimeä ab-ghooreh. Verjusia käytetään usein salaatinkastikkeissa, ja se on keskeinen osa esimerkiksi persialaisessa shirazi-salaatissa. Olisi kiva tutustua joskus tähän mausteeseen tarkemmin. Sitä odotellessa tämä resepti toimii kyllä sitruunallakin.

Muita ruokakuulumisia: palmuöljyä ja keittokirja-reliikkejä

Viime viikolla oli aika tavanomaista kokkauspuolella. Ainut merkillepantava juttu oli, kun päädyin jonain iltana päädyin kokeilemaan Kenjin vegaanista nachokastiketta. Olin ottanut reseptin ylös jo kuukausia sitten – resepti oli tosi hauskasti kirjoitettu, joten houkutti paljon tehdä sitä. Reseptissä oli kuitenkin yksi huono puoli: siihen käytettiin palmuöljyä.

Olin ostanut pullon palmuöljyä joskus muutama kuukausi takaperin, siinä vaiheessa kun länsiafrikkalainen ruoanlaitto kiinnosti muutenkin enemmän. Kenjin reseptin kohdalla ajattelin, että nyt saisin viimeisin tilaisuuden käyttää tätä öljyä johonkin. Virhe! Harvoin on raaka-aineita, joiden haju tuntuu itsestä yhtä luontaantyötävältä. Kuvaavaa on, että vaikka Kenjin vegaaninen nachokastike koostuu muuten lähinnä cashewpähkinöistä en silti meinannut saada kastiketta syödyksi. Kuvaavaa on myös kuvauksellisuuden puute. Tahnaa maistellessa ei tullut kyllä yhtään sellainen olo, että nyt nostetaanpa salamavalo esille.

Mulla on ollut myös lainassa kirjastolta yksi suosikki-leivontakirjani Jan Hedhin ”Mestarileipurin leipäkirja” (2005). Kirja on tosin jo yli viikon myöhässä, sillä sen pitäisi siirtyä varausjonossa eteenpäin. Tahtoisin vain kopioida sen ennen palauttamista. Pelkään että kirja joutuu huonokuntoisuutensa vuoksi pian kirjaston poistoihin.

Hedhin kirja on kyllä tosi kiehtova! Kaikki kirjan reseptit onnistuvat täydellisesti, kunhan vain sietää sen 20 minuutin vaivausajan. Mutta sitä ei saa ostettua mistään, sillä sen painos on loppu. Ja Helsingin kaupunginkirjastossa sitä on kierrossa enää vain 1 kappale – se joka mulla on nyt lainassa. Harvassa ovat kirjat, joihin liittyy näin paljon erityisyyttä. (Tämän kirjan kanssa erityisyys johtuu myös siitä, että kirja on käytettävyyden näkökulmasta paras juuri suomenkielisenä – mittayksiköt ovat grammoissa, ja ainesten nimet ovat yhdenmukaisia suomalaisten jauhonimikkeiden kanssa. Ei mitään itsestäänselviä asioita leivontakirjoissa.)

Mutta lopetan siihen mistä tämä alkoikin: Nyt on hyvä hetki lahjoittaa katastrofiapukeräykseen, jos se on vielä tekemättä.

Aurinkoista uutta viikkoa! Näitä kuvia ottaessa oli kivaa huomata, että keväistä auringonvaloa riittää jo lounaskuviinkin asti, vaikka valo vielä vähän matalalla onkin.

Tulosta Jaa Facebookissa Pinnaa resepti

Syyrialainen linssikeitto

Helppo linssikeitto keltaisista tai punaisista linsseistä
Liedellä 45 minutes
Annoksia 6 annosta

Ainekset

  • 400 g kuivattuja keltaisia linssejä tai punaisia
  • 1,5 litraa vettä
  • 2 tl garam masalaa
  • 2 tl juustokuminaa
  • 1 tl suolaa tai maun mukaan
  • 2,5 dl verjuisia tai sitruunanmehua – ks. vihje
  • 4 rkl oliiviöljyä
  • 10 valkosipulinkynttä kuorittuna ja viipaloituna
  • krutonkeja (päälle) halutessa
  • 1 tl paprikajauhetta koristeluun
  • mustapippuria koristeluun

Ohjeet

  • Huuhtele linssit siivilässä. Keitä vesi ja lisää linssit mukaan. Keitä linssejä 30 minuutin ajan, kunnes ne ovat pehmeitä. Kuori vaahto pois kiehumisen aikana ja varo, ettei vesi kiehu yli.
  • Lisää garam masala, juustokumina, suola ja happo. Tarkista maku. Jatka keittämistä 10 minuutin ajan, kunnes linssit on ennestään pehmenneet.
  • Linssien valmistumista odotellessasi kuumenna oliiviöljy pienessä kattilassa. Lisää valkosipuliviipaleet ja paista niitä kunnes ne muuttuvat kullanruskeiksi. Tässä ei kestä kauan! Kaada sitten öljy ja valkosipuli keiton sekaan. Sekoita ja keittele vielä parin minuutin ajan. Tarkista maku ja nosta kattila pois lämmöltä. Lusikoi keitto lautasille. Koristele lautaset paprikajauheella, mustapippurilla ja krutongeilla, jos käytät niitä.

Lisätietoa

Happamuus: Säädä keiton happamuus oman makusi mukaan. Aloita 1 sitruunan mehulla, ja jatka siitä.
Öljy: Jos haluat keitosta täyteläisemmän makuisen, voit käyttää tähän paljon enemmänkin öljyä – jopa 2 desilitraa.
Suola: Suolan määrä voi olla isompikin, omasta maustasi riippuen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *