Kreikkalaishenkinen valkopapu-tomaattikastike on konstailematonta arkiruokaa parhaimmillaan. Voit tarjota sen kuumana tai huoneenlämpöisenä meze-pöydässä. Siinä maistuvat paprikajauhe, kaneli ja tuoreet yrtit. Tuore tilli toimisi erinomaisesti, itse käytin minttua ja lehtipersiljaa. Ruoan voi tehdä joko liedellä tai uunissa. Resepti on vegaaninen. Jos haluat, tarjoa tämän kanssa kasvisfetaa tai fetajuustoa.
Tomaattimurskaa plus pavut tai linssit – viime aikoina ruoanlaittoni on pyörinyt aika tiiviisti näiden ainesten ympärillä. Mutta hyvästä syystä! Ne ovat kiitollista kokattavaa. Ainekset löytyvät yleensä aina kuiva-ainekaapista, ovat terveellisiä ja edullisia. Ja mausteilla tämän yhdistelmän saa vietyä useisiin eri suuntiin.
Tomaattimurskaa ja papuja/kikherneitä -saagani aiempia osia ovat nimittäin ainakin seuraavat:
- Marokkolainen kasvispata
- Ottolenghin kikherne-sipulikeitto
- Ottolenghin tomaatti-kikhernekeitto oliivirelissillä
- Tikka masala kikherneillä
Ruoka: ei nyt elämän keskipiste
Viime aikoina on pitänyt kiirettä. Kävin viime viikolla tutkimusasemalla kirjoittamassa. Eli käytännössä maksoin siitä, että sain itselleni vankilamaiset olosuhteet muutamaksi päiväksi ja ruoka vain ilmestyi nenän eteen. Pikkulapsen vanhemman unelmaloma, siis!
Voit vain arvata, onko tämän kiireen keskellä ollut aikaa selailla rauhassa keittokirjoja.
Nykyinen elämäntilanne on saanut minut samalla myös miettimään sitä, mikä ruoanlaiton tehtävä minulle tällä hetkellä on. Tämä blogi on alkanut korona-aikana. Innostuin käväisemään kirjaston keittokirjahyllyllä kunnolla ensimmäisen kerran sinä päivänä kun äitiysloma alkoi. Ja kohta lapsi on jo viisi vuotta. Elämä oli silloin aika erilaista kuin nyt. Kun muut virikkeet ovat vähissä, oli ruoanlaiton avulla mahdollista kurkottaa kohti toisia maailmoja. Matkustamaan hetkeksi eri paikkoihin. Kokemaan pientä yllätyksellisyyttä ja mysteeriä – mitähän tästä oikein tulee? Jos muut osat elämässä tarjoavat jo tällaista yllätyksellisyyttä, voisiko ruoanlaitto olla kenties yksinkertaisempaa?
Uutuuden ja jännityksen voi löytää niin monin eri tavoin. Mainostajat tahtovat saada meidät uskomaan, että heidän tarjoamansa uutuudet ovat keinoja oikeanlaisen jännityksen saavuttamiseen. Mutta kun nostaa katseensa verkkokauppojen valikoiman ulkopuolelle, mahdollisuuksia löytyy kaikkialta.
Tuoko talopaketti ja asuntolaina jännitystä – vai sittenkin baaritappelu?
Olen selaillut viime aikoina useamman kerran vanhoja kirjoituksiani – olen pitänyt kirjoittamisesta, joten jo pelkkiä päiväkirjoja on ehtinyt kertyä parisenkymmentä. Löysin yhdestä niistä kiinnostavan katkelman, noin 20 vuoden takaa. Se sai minut miettimään. Olin silloin vähän dramaattisempi ihminen kuin nykyisin.
Sanoma oli suurin piirtein seuraava: jos aamulla tietää, miten päivä menee, niin mitä iloa on ylipäätään nousta aamulla ylös sängystä? Jos tietää, miten tarina menee, jos yhtälöstä näkee jo päälle päin miten se ratkeaa, niin mikä rooli siinä on enää itselle? Missä on elämän mysteeri? Ja missä on herkkyys sen kauneudelle?
Silloin tähän liittyi myös kapinaa keskiluokkaista elämäntapaa kohtaan: jos tietää jo valmiiksi, että elämä menee talopakettia kasatessa, lasten kanssa ja sitten veloista selvitymisessä, niin eikö se ole jo tuttu tarina alusta loppuun?
(Nykyisin olen tästä eri mieltä – omistusasunto sekä perhe ei ole todellakaan mikään itsestäänselvä tai helposti saavutettava unelma – mutta katkelma liikutti minua silti. Olin unohtanut, miten mustavalkoinen nuoren ihmisen mielenmaisema voi olla!)
Päiväkirjamerkinnän lopussa ilmoitin myös kaipaavani baaritappeluita. En ole varma, tarkoitinko tässä väittelyitä tai fyysisiä tappeluita – toivon että ensimmäiseksi mainittuja.
Pitkä matka on tullut kuljettua tässä välissä. Mainittakoon tässä siis varmuuden vuoksi se, että jos nyt menisin baariin, ja joutuisin tappeluun, en pitäisi iltaa onnistuneena!
Löytyykö jännitys lähimetsästä?
Perhearkea ja hoitovelvollisuuksia pyörittäessä jännitys on tietysti usein tosi kaukana. Usein jo perusvelvollisuuksista suoriutuminen on juhlan paikka. Jos kulkee päivänsä kodin, työpaikan, päiväkodin ja ruokakaupan välillä, ehkä poiketen välissä viemään lasta harrastuksiin, niin onko siinä tilaa yllätykselle? Tai: jos ihminen johtuu jännittämään perusasioitaan, sitä onko hänellä rahaa maksaa asumiskulut tai ruokalasku, haluaako hän silloin enää yhtään enempää jännitystä? Oletettavasti ei.
Vaikka ajatus baaritappeluista ei enää itseäni puhuttelekaan, ajattelen silti yhä, että olisi tärkeää vaalia herkkyyttä kauneudelle ja elämän yllätyksellisyyttä. Jos ei osaa nähdä kauneutta lähellään, ei sitä oletettavasti löydä kauempaakaan. Mitä helpommin pystyy ajattelemaan, että kauneus on siinä hetkessä kun kävelee päiväkodilta kotiin ja koittaa huutaa toiselle että älä juokse liikaa edeltä, kun poimii kevään ensimmäisen valkovuokon ja haistaa sitä, sitä enemmän kauneutta ympärillä on. Jos osaa ilahtua siitä, että yöpöydältä tai korulipastosta löytyy kiviä ja oksia, elämässä on usein helposti vähän yllätyksellisyyttä.
Riittääkö jännitykseksi siis se, että tällä kertaa valkopapu-tomaattikastike sisältää kanelia ja tilliä? Riippuu ihmisestä ja tilanteesta. Jotkut yhdistävät jännityksen riskiin. Silloin kokkaaminen ei voi olla koskaan kovin jännittävää – sillä kokkaamisessahan pahimmatkin epäonnistumiset ovat useimmiten aika mitättömiä. Uskon itse ehkä enemmänkin siihen, että myös kokatessa ja muita tuttuja arkisia asioita tehdessä voi tuntea jännitystä.
Haluaisin ajatella itse, että kauneuden tai jännityksen arvostamisesta seuraa se, että ihmisen tulisi arvostamaan ja suojelemaan omaa havannointikykyään. Jos vauhtia on liikaa, kyky nyanssien tunnistamiselle vähenee. Mausteita on lisättävä koko ajan enemmän, eikä sekään silti ehkä riitä. Ehkä on hyvä aloittaa havannointi testaamalla, miltä kanelia ja tilli maistuvat vanhassa kunnon tomaatti-papupadassa – ehkä siinä on ihan riittävästi vaihtelua arkeen, kenties ei.
Yasmin Khanin resepti
Vaikka tämä onkin aika yksinkertainen resepti, niin on tässä myös keittokirjallisuutta taustalla. Tämä valkopapu-tomaattikastikeresepti löytyy Yasmin Khanin erinomaisesta Ripe Figs: Recipes from Turkey, Greece and Cyprus -keittokirjasta, joka oli yksi vuoden 2022 James Beard -keittokirjapalkinnon finalisteista. Myös Khanin aiemmat kirjat, Zaitoun: Recipes from the Palestinian Kitchen sekä The Saffron Tales: Recipes from the Persian Kitchen ovat erinomaisia. Ohjeet eivät ole mitään Ottolenghi-tason tykittelyltä, vaan ehkä helpommin kotikeittiössä toteutettavia. Khan on myös erinomainen kirjoittaja – hänen kirjansa kertovat ruoan ohella myös ihmisistä – heidän tavoistaan, yhteisöistään ja unelmistaan.
Reseptissä suositellaan käyttämään tavallista paprikajauhetta ja espanjalaista savupaprikajauhetta. Itse käytin kahta espanjalaisen savupaprikan versiota – sekä tulista että mietoa versiota. Maku oli hyvä tälläkin yhdistelmällä, toki erittäin savuinen. Käytin itse kuvauskerralla selkä isoja että pieniä valkoisia papuja, sekä tölkitettyjä kirsikkatomaatteja – hyvin toimivat nekin. Isot pavut pysyvät toki vähän pienempiä paremmin kasassa.
Aurinkoista loppuviikkoa!
Postaan tällä hetkellä tosi epäsäännöllisesti. Vaikka tässäkin tekstissä puhunkin rauhallisuuden merkityksellisyydestä tai seesteisyydestä, niin oma elämäni ei ole kyllä nyt yhtään sellaista. Jos siis haluat pysyä kartalla uusimmista jutuista, se onnistuu alla olevasta linkistä. Kiitos myös nykyisille uutiskirjeen tilaajille sekä kaikista some-jaoista! 🙂
Piristä sähköpostiasi ruokakuulumisilla – tilaa uudet reseptit sähköpostiisi:
En jaa osoitettasi koskaan eteenpäin, ja voit lopettaa tilauksen koska vain.
Kreikkalainen valkopapu-tomaattikastike
Ainekset
- 2,5 rkl oliiviöljyä
- 1 keskikokoinen sipuli viipaloituna hienoksi
- 3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
- 1 tölkki tomaattimurskaa (400 g)
- 1,5 tl sokeria
- 1,5 tl kuivattua oreganoa
- 1,5 tl paprikajauhetta
- 0,5 tl savupaprikajauhetta (espanjalaista)
- 0,5 tl jauhettua kanelia
- 2 tölkkiä isoja valkoisia papuja valutettuna ja kuivattuna
- 2 dl vettä keitettynä vedenkeittimessä
- 2 rkl oliiviöljyä (extra virgin)
- 4-5 oksaa tuoretta tilliä hienonnettuna
- 3-4 oksaa tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna
- mustapippuria ja suolaa maun mukaan
Ohjeet
- Kuumenna oliiviöljy kattilassa. Lisää sipuli ja paista keskilämmöllä n. 5-6 minuutin ajan. Lisää valkosipuli, ja jatka paistamista vielä parin minuutin ajan.
- Lisää joukkoon tomaattimurska, sokeri, oregano, paprikajauheet, kaneli, 1 teelusikallinen suolaa ja reilu rouhaisu mustapippuria. Sekoita kaikki yhteen ja keittele kannen alla keskilämmöllä noin 10 minuutin ajan.
- Lisää valutetut pavut ja vesi mukaan. Jatka keittämistä vielä 25 minuutin ajan.
- Lisää mukaan oliiviöljy ja yrtihake. Paista seosta vielä viitisen minuuttia. Tarkista maku. Lisää suolaa sekä pippuria oman maun mukaan.