Uuniperunatäyte fetalla & mietteitä ihmiskoneena olemisesta

halkaistut uuniperunat

Uuniperunatäyte fetalla – sekä resepti halkaistuille uuniperunoille. Löysin vasta ihanan ohjeen, kun tahtoo tehdä uuniperunatäytteen ilman lihaa tai kalaa. Täytteen makumaailma vie itäeurooppalaiseen suuntaan, varsinkin Bulgariaan. Paljon asioita on tapahtunut myös ruokapöydän ulkopuolella, sillä lapsi on ollut kipeänä yli kahden viikon ajan. Näin pitkä aika pelkällä reagoimisella ilman reflektointia ei tee kellekään hyvää. Tällä tekstillä on siksi kaksi päämäärää: 1) kertoa tästä ihanasta reseptistä ja siitä, miksi se on kokeilemisen arvoinen; sekä 2) muistutella siitä, miten helvetin tärkeää oma aika on.

Aloitetaan reseptillä.

Kesäinen tulkinta samasta teemasta: luksus-perunasalaatti

Halkaistut uuniperunat porkkana-feta kasvistäytteellä

Tämä resepti on taas kerran Olia Herculesilta. Olen hehkuttanut Herculesia ja hänen Home Food -keittokirjaansa vasta – aiheesta voi lukea lisää vaikkapa täältä. Resepti on puolisoni kokkaama – olen tosi iloinen, että hänkin löysi tämän keittokirjan. Tässä reseptissä on kaksi osaa: halkaistut perunat ja kasvistäyte.

Perunoista: Tässä reseptissä uuniperunat puolitetaan etukäteen. Kaikkien perunoiden päälle leikataan voipaketista pala. Lopputuloksena on tosi rapeat perunat. Uusimmassa Glorian Ruoka ja Viini -numerossa valmistettiin muuten vähän vastaavanlaisia uuniperunoita, mutta niihin viillettiin vielä vähän ristiviiltoja päälle. Jos pidät efektistä, voit testata myös sitä. Tarjoa perunat ja täyte erikseen, ja anna ruokailijoiden kasata osat itse. Tällöin täyte pysyy ihanan viileänä, ja perunat täydellisen rapeina.

Uuniperunatäyte: Herculesin resepti kulkee ”Äiti Taralezhkovan perunat” -nimellä. Täytteessa käytetään pientä määrää porkkanaa vähän kuin mausteena. Se tuo täytteeseen hauskasti makua. (Voisin kuvitella, että kesäaikaan myös porkkanan naatit voisivat toimia tässä hyvin!) Resepti vaatii ehdottomasti tuoretta tilliä – mahdollisuuksien mukaan myös tuoretta lehtipersiljaa.

Fetajuuston ei tarvitse olla mitään super-ensiluokkaista, sillä sen maku lieventyy sen yhdistyessä maustamattomaan jugurttiin. Hercules ehdottaa, että täytteeseen voi käyttää myös raejuustoa, kunhan vain lisää täytteeseen vastaavasti vähän suolaa. Mielestäni tämä kuulosti kokeilemisen arvoiselta.

Reseptin voi oletettavasti tehdä vegaanisena vaihtamalla maitotuotevalmisteet (jugurtti ja feta) vegaanisiin versioihin ja voin vegaaniseen voihin. En lähde kirjoittamaan tätä nyt reseptiin auki suorana suosituksena, sillä ainesten yhteensopivuuden testaaminen vaatisi ehdottomasti kokeilemista. Tämä on kuitenkin sen verran vahvasti maitopohjaisia tuotteita käyttävä ohje.

Yleisvaikutelmasta: Mielestäni tässä reseptissä parasta oli yleinen tunnelma, ja erilaisten tekstuurien yhdistyminen: lämpimät perunat, viileä täyte; perunoiden rapeus yhdistettynä täytteen pehmeyteen – parasta!

Tämä uuniperunatäyte toimisi muuten hyvin myös letuissa. Jos tämä suunta kiinnostaa, suosittelen tsekkaamaan tämän lettureseptin viime kesältä.

Kaksi viikkoa ilman omaa aikaa tekee ihmeitä ihmiselle

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet kotona ihan yhtä kaaosta – mitä ei ehkä arvaisi näistä semi-eteerisistä kuvista. Puolustukseni on, että tätä ruokaa kokattiin ennen nykyisen mayhemin alkua. Lapsi on ollut yli kaksi viikkoa kipeänä erilaisissa lastentaudeissa. Töistä ei tule mitään, keskittymisestä ei tule mitään, lapsi on katsonut televisiota tai tablettia joka päivä yli 10 tuntia. Toivottavasti tilanne alkaa jo pian helpottaa, enkä tule itse kipeäksi tämän seurauksena.

Olen siis päässyt näkemään, miten toimin unenpuutteessa ja stressaantuneena. Se ei ole aina kaunista katseltavaa. Tulen tosi äreäksi, jos mulla ei ole riittävästi omaa tilaa. Olemme koittaneet viritellä kotona kaikenlaisia kuulokeratkaisuja. Mutta sietokykyni varsinkin piirrettyjen äänelle on tällä hetkellä tosi heikko.

Näissä olosuhteissa toleranssini mielipiteille, joissa (yleensä miespuoliset) akateemiset ihmiset kertovat että ”kyllä sitä vaan kannattaa hankkia lapsia, sillä se lisää ihmisen elämänmittaista iloa”, on nyt tosi vähäinen. Törmäsin tähän mielipiteeseen viime viikolla kirjassa, ja meinasin heittää koko eepoksen ikkunasta ulos. On nimittäin tosi yleistä, että näitä suosituksia heittelevät ihmiset, jotka eivät kanna ensisijaista hoitovastuuta hyvä jos itsestään. Joilla on joko puoliso, joka tekee isomman osan hoitovastuusta, tai muuta sosiaalista verkostoa ja/tai palkattua työvoimaa tukenaan. Puhumattakaan siitä, että ei niitä lapsia niin vain hankita. Edustan itse koulukuntaa, jonka mukaan ei kannata hirveästi alkaa neuvoa muita ihmisiä heidän elämäntilanteissaan – yleensä sympatialla pääsee pidemmälle. Jos neuvonnan kohde kärsii unettomuudesta tai muista akuuteista huolista, on myös aika epätodennäköistä saada yhtään mitään neuvoa läpi.

Tällä hetkellä ruoka-asiat eivät siis ole mulla tärkeämpien asioiden joukossa. Olen kuitenkin kokannut ja kuvannut muutamia kivoja reseptejä tänäkin aikana – joten oletettavasti tilanne muuttuu jossain vaiheessa. Onneksi tämä tilanne ei kestä kuitenkaan enää loputtomiin! Ja on lopulta aika pieni juttu.

Oma tila = helvetin tärkeää

Toinen asia mitä olen muistanut viime viikkojen aikana, on se miten ihanaa kirjoittaminen voi joskus olla. Kun kaikki muu vyöryy ylitse, on todella tärkeää tehdä myös jotain sellaista, jonka sisältöön ja lopputulokseen voi itse vaikuttaa. Että on jotain, jonka suunnasta voi päättää itse. Jossa voi valita ne teemat, joihin haluaa keskittyä. Että voi miettiä jotain muutakin kuin sitä, että miten saa lapsen juomaan pahanmakuista lääkettä. Jota tehdessä saa olla rauhassa.

Olen itse huomannut, että kirjoittaminen toimii usein tällaisissa tilanteissa. Varsinkin kirjoittaminen, jossa ei tarvitse miettiä liikoja. Ei sitä, että mitenhän sanoma menisi parhaiten läpi lukijalle, mikähän potentiaalinen kritiikki tähän on ja miten se pitäisi huomioida. Lukeminen toimii myös joskus hyvin nollaamiskeinona. Varsinkin, jos luettava teksti ei liity mihinkään välittömään tehtävään. Sellaiselle improvisaatiolle ja vapaudelle on jokus tosi vähän tilaa. Vaatii vähän raivopäisyyttä ja itsekkyyttä ottaa se itse. Uskon, että maailma olisi parempi ja kiinnostavampi paikka, jos ihmiset, jotka eivät ole yleensä raivopäisen itsekkäitä, saisivat enemmän mahdollisuuksia olla sitä.

Saan yleensä paljon iloa vapaa-ajalla konkreettisten asioiden tekemisestä, kuten kokkaamisesta tai ompelusta. Olen edelleen sitä mieltä, että on tosi palkitsevaa kun saa suunniteltua ja tehtyä jotain mikä tulee käyttöön – kuten vaikka bulgarialaiset uuniperunat. Mutta silloin, kun elämä muuten tuntuu vain erilaisten tulipalojen sammuttamiselta, tekee myös hyvää tehdä asioita, joissa ei ole niin välittömiä päämääriä. Jos ompelukoneen esiin kaivaessa saa sen mukana myös kolmet rikkinäiset housut, iso osa ilosta katoaa. Kukaan ei halua muuttua ihmiskoneeksi, ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

Ehkä tasapaino – se että arkeen voi sisällyttää erilaisia asioita – on tässä tärkeässä asemassa 🙂 Tasapainoa etsiessä suosittelen testaamaan myös näitä uuniperunoita ja uuniperunatäytettä. Olia Hercules suosittelee, että ne pysyvät hyvin pystyssä uunipellillä, jos niistä leikkaa pienen siivun pois toiselta puolelta. Minä pidin siitä, että perunat huojuivat vähän sivulta toiselle, kuitenkin pystyssä pysyen.

Olia Herculesilta olen kokannut vasta monta muutakin reseptiä: ukrainalaisen borssikeiton, erittäin hyvän dalin, täytetyn kurpitsan ja uuniomenoita. Suosittelen testaamaan myös näitä. Sekä tilaamaan blogin uutiskirjeen, joka päivittyy fiilisten mukaan:

Piristä sähköpostiasi ruokakuulumisilla – tilaa uudet reseptit sähköpostiisi:

En jaa osoitettasi koskaan eteenpäin, ja voit lopettaa tilauksen koska vain.

Rauhallista viikkoa! 🙂

Tulosta Jaa Facebookissa Pinnaa resepti

Bulgarialaiset uuniperunat fetalla ja porkkanalla

Olia Herculesin ohje uuniperunoille "Äiti Taralezhkovan perunat"
Aikaa yhteensä 45 minutes

Ainekset

  • 1 kilo Rosamundaperunoita Pestynä, kuorimattomina
  • 100 g voita
  • 3-4 dl maustamatonta jugurttia
  • 150 g fetajuustoa tai salaattijuustoa tai raejuustoa johon on lisätty vähän suolaa
  • 6-8 oksaa tilliä hienonnettuna (30 g)
  • 6-8 oksaa lehtipersiljaa hienonnettuna (30 g)
  • 1 porkkana kuorittu ja hyvin pieneksi kuutioitu
  • 3 kevätsipulia tai yksi punasipuli: hyvin pieneksi hienonnettuna
  • 1 valkosipulin kynsi hyvin pieneksi hienonnettuna
  • suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Ohjeet

  • Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen kiertoilmalle (tai 225 astetta tasalämmöllä).
  • Halkaise perunat puoliksi ja laita ne pellille leikattu puoli ylöspäin. Jos ne eivät meinaa pysyä muuten pystyssä, leikkaa toiselta puolelta ohut siivu pois.
  • Leikkaa voikimpaleesta viipale jokaisen perunan päälle. Valitse paksuus oman fiiliksesi mukaan. Laita perunat uuniin ja paista niitä 25-35 minuutin ajan.
  • Valmista täyte perunoita odotellessasi. Sekoita kaikki täytteen ainekset yhteen ja jätä odottamaan.
  • Tarkista että perunat ovat tarpeeksi pehmeitä painamalla niitä haarukalla. Kun ne tuntuvat siltä, käännä kaikki perunat vielä ympäri leikkuupinta peltiä vasten. Tällä tavoin ne imevät voin itseensä. Paista vielä viitisen minuuttia. Perunoiden tulisi olla lopussa kauniin kullanruskeita.
    Tarjoa perunat ja täyte erikseen – parasta on, jos jokaisen perunan voi täyttää vasta juuri ennen syömistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *