Kikhernekeitto on arkiruokaa parhaimmillaan. Se on nopeaa, edullista ja yhdestä padallisesta riittää pitkäksi aikaa. Tuntuukin, että viime aikoina joka toinen kokkaamani ruoka on sisältänyt joko kikherneitä, tomaattimurskaa tai molempia niistä. Tämänkertainen keitto on Ottolenghin tuoreesta ruokakolumnista. Ottolenghi-twist tulee tällä kertaa reseptissä tapenade-tyyppisestä tahnasta, jota lusikoidaan keiton päälle. Keiton yleismaku pysyy kuitenkin aika mietona, sillä tähän keittoon kipata puolta maustekaapista.

Muita tomaattipohjaisia patoja ovat ainakin:

• Marokkolainen linssikeitto
• Louisianalainen kasvisgumbo
• Erittäin hyvä dal

Lapsikin osaa (ainakin jos joku auttaa)

Kysäisin joku päivä sitten kysymään nelivuotiaalta, haluaisiko se kenties auttaa mua ruoanlaitossa. Se on tykännyt aiemmin etenkin leipomisesta, ja siinä erityisesti kulhojen nuolemispuolesta. Olin tosi iloinen, kun se lähti mukaan niin mielellään projektiin, jossa ei ollut mukana sokerin ja voin maistelua. Tämä keitto olikin tosi kiva kokata yhdessä. Kasviksissa oli vähän pilkkomista ja kuorimisen harjoittelua. Mutta palat saivat jäädä krouviksi, eikä työtä ollut liikaa.

Seuraavana päivänä, kun tulin hakemaan sitä päiväkodista, se oli tekemässä kikhernekeittoa lumesta ja hiekasta. Ja vaati mua kovasti maistamaan sitä leikisti. Ja osasi luetella mitä kaikkia ainesosia tähän keittoon tuli. Se oli todella hellyyttävää. Seuraavanakin iltana se halusi syödä sitä samaa keittoa.

Ja onhan se tosi ymmärrettävää, miksi se on niin kiehtovaa. Siinä, että onnistuu muuttamaan asioita joksikin toiseksi, on aina jotain kiehtovaa. Musta tuntuu, että se saa lapsen itsenkin hämilleen – minä osaan jo tällaista.

Oliivitahnasta ei tullut nyt mitään kauneinta, sillä apukokki ei malttanut päästää sauvasekoittimen napista irti. Tahna voisi siis olla karkeampikin kuin mitä se on tässä.

Katsottiin muuten viikonloppuna Notre Damen kellonsoittajaa. Se elokuva ei ole kestänyt aikaa sitten yhtään! Jos se siis oli alkujaankaan järkevä. Siinä kohti, kun tarinan pääpahis oli sytyttämässä tuleen taloa, jossa oli lapsia sisällä, pistin telkkarin kiinni ja sanoin että eiköhän tämä riitä. Arvostan sitä, että nykyisissä Disney-piirretyissä on vähemmän pelottavia pahiksia.

Katsottiin myös kokonaan Zootropolis, joka taas oli todella hauska elokuva. Vaikka molemmissa elokuvissa keskeinen teema olikin ennakkoluulot toisia kohtaan, ero Notre Damen kellonsoittajaan oli kuin yöllä ja päivällä.

Aurinkoista päivää!

Piristä sähköpostiasi ruokakuulumisilla – tilaa uudet reseptit sähköpostiisi:

En jaa osoitettasi koskaan eteenpäin, ja voit lopettaa tilauksen koska vain.