Ottolenghin sipulikeitto on ollut yksi alkuvuoden suosikkiresepteistäni. Löysin reseptin joskus tammikuun alussa, ja sitä on ehditty kokata jo kolmesti. Mausteinen vegaaninen keitto kestää hyvin säilytystä, joten siitä saa annoksen vielä seuraavallekin päivälle tai vaikka ruokatermokseen.
Resepti on peräisin Ottolenghin ja Noor Muradin Self love -keittokirjasta. Siinä suositellaan tämän keiton tarjoamista grillijuustovoileivän kanssa – ajatus, joka nostaa tämän keiton ihan uudelle tasolle.
Nopeampi versio samasta aiheesta: Ottolenghin kikhernekeitto (Kyllä, kokkaamiseni ovat tällä hetkellä pääosin erilaisia variaatioita tomaattimurskasta ja kikherneistä.)
Sipulikeitto = aina ihanaa
Sipulikeitto on muutenkin yksi mun suosikkikeitoistani. Hitaasti haudutetun sipulin tuoksussa on jotain huumaavaa – varsinkin jos sen vielä tarjoaa gratinoituna. Tähän asti olen kokannut sipulikeittoa lähestulkoon aina vain Julia Childin ohjeella. Childin ohje on upean seikkaperäinen, ja sipulia paistetaan varmasti riittävän kauan. Sipulin ruskistumiselle on varattu aikaa parisenkymmentä minuuttia, koko sopalle yhteensä tunti. Ja gratinoinnit päälle.
Ottolenghi ja Nurad ehdottavat samassa hengessä, että sipulia kuullotettaisiin noin reilun aikaa yksinään pannulla miedolla lämpötilalla ennen muiden ainesten lisäämistä. Jos haluat täydellisesti karamellisoituneita sipulia ja sinulla on sopivasti aikaa, voit käyttää tähän aikaa sen puolisen tuntia. Itse sain jo ihan hyviä lopputuloksia noin 10 minuutin paistamisella. Tällöin kokonaistekoaika pysyi vähän alle tunnissa. Eli pikaruoasta ei tässä ruoassa ole kyse. Suurimman osan ajasta keitto onneksi valmistuu ilman aktiivista vahtaamista.
Reseptiin tulee myös todella kiva mausteseos, joka tekee keitosta mukavalla tavalla erilaisen klassiseen ranskalaiseen sipulikeittoon verrattuna. Kikherneet tuovat reseptiin myös ruokaisuutta.
Sipulikeitto-teemaa on käsitelty täällä muuten aiemminkin: Sipulikeittodipin historiasta
Sipulit: arjen luksusta vai oikeaa luksusta?
Onneksi ruokien hinnan nousu ei ole näkynyt Suomessa vielä kovin pahasti sipuleiden kohdalla! Asiat voisivat olla toisinkin- Viime aikoina on uutisoitu Filippiineillä tapahtuneesta sipulin hinnan äkillisestä noususta. Sipulin hinta oli noussut vuoden 2022 aikana loppuun mennessä 70 peson kilohinnasta (n. 1,2 euroa) noin 12 euroon kilolta. Summa on suurempi kuin mikä on Philippiineillä päivän minimipalkka.
Yhtenä osatekijänä on huonojen sääolosuhteiden aiheuttamat muutokset paikallisessa ruoantuotannossa, toisena tuontihintojen nousu. Seurauksena on nähty kuvia, joissa ihmiset antavat sipulivalikoiman lahjaksi ystävänpäivänä tai tekevät niistä hääkimppuja. Eikä hintojen nousu koske vain sipulia, vaan sama nousu on tapahtunut Filippiineillä myös kananmunien ja sokerin kohdalla – hyvin perustavanlaatuisista elintarvikkeista on siis kyse.
Sipuli on keittiössä yksi niistä aineksista, joita tulee helposti ottaneeksi helposti itsestäänselvyytenä. Kuitenkin, jos on koskaan joutunut esimerkiksi mökille tai muuten vai paikkaan, jossa sipulia ei ole, niin sen puute on usein aika epämiellyttävää. Jos mun itseni pitäisi tehdä lista resepteistä, joissa käytetään sipulia, niin veikkaisin että listalla olisi 80% kaikesta mitä kokkaan.
Mutta nämä ovat henkilökohtaisia mieltymysjuttuja. Esimerkiksi 84-vuotias pappani sekä 4-vuotias edustavat molemmat koulukuntaa, jonka mukaan paras ruoka on se, missä sipulia ei ole yhtään näkyvillä. Sen vuoksi myös mun mummuni klassikkoresepteissä sipulit oli piilotettu mahdollisimman hyvin. Luulin pitkään, että se johtui jostain universaalista makuperiaatteesta. Vasta paljon myöhemmin opin, että valinnan syynä oli paikallisiin tarpeisiin vastaaminen.
Aurinkoista päivää!
PS: Muistuttelen vielä myös uutiskirjeestä näin loppuun. Jos et ole tilannut sitä, niin nyt olisi hyvä tilaisuus 🙂 Silloin saat meiliisi tiedon uusista jutuista – ja jos alkaa ärsyttää, niin listalta pääsee hyvin helposti myös pois.
Blogissa on ollut muutenkin yllättävän paljon kävijöitä nyt alkuvuonna. Jos kokkaat jotain tai on muita mietteitä, niin olisi kiva jos kommentoisit! Myös instan kautta (@kasvisannos) tägääminen toimii 🙂 – ihan joka päivä en kyllä muista vieläkään seurata sitä, mutta ainakin silloin tällöin.
PPS: Jos Ottolenghi-tyyppinen fiilistelevä ruoanlaitto kiinnostaa, niin myös sen sieniragu on tosi kiva.
Piristä sähköpostiasi ruokakuulumisilla – tilaa uudet reseptit sähköpostiisi:
En jaa osoitettasi koskaan eteenpäin, ja voit lopettaa tilauksen koska vain.
Ottolenghin tomaatti-sipulikeitto
Ainekset
- 2 rkl oliiviöljyä
- 50 g vegaanista voita vapaaehtoinen
- 1 kg sipuleita kuorittuna ja viipaloituna, noin 6-7 kpl
- 400 g tomaattimurskaa (esim. Mutti)
- 1 purkki (n. 400 g) kikherneitä valutettuna
- 1,2 litraa kasvislientä
- 1,5 tl suolaa
- mustapippuria maun mukaan
Mausteseos
- 8 vihreää kardemummaa ota siemenet ja poista kuiva kuoriosa
- 1 rkl korianterin siemeniä
- 2 tl juusokuminan siemeniä
- 2 kuivattua neilikkaa
- 0,5 tl fenkolinsiemeniä
- 0,5 tl jauhettua kurkumaa
Ohjeet
- Aloita hauduttamalla sipuli kullanruskeaksi. Kuumenna oliiviöljy ja voi kuumassa kattilassa. Lisää lisää sipuliviipaleet. Kun sipulit ovat lämmeneet, vähennä lämpöä keskilämmölle. Hauduta, kunnes ovat ruskistuneet kunnolla. Tarkka paistoaika riippuu omasta kärsivällisyydestäsi. Ihannetilanteessa paista sipulia miedolla lämmöllä 1 tunti. Jos olet kiireessä, paista sipulia 10-15 minuuttia vähän kovemmalla lämmöllä. Sekoittele kymmenen minuutin välein. Tavoitteena on, että sipulit muuttuvat kauniin kullanruskeiksi, mutta eivät pala.
- Sipulin kypsymistä odotellessasi tee maustesekoitus. Jos käytät kokonaista vihreää kardemummaa, ota siemenet talteen ja poista kuiva kuoriosa. Sekoita morttelissa tai pienessä tehosekoittimessa kardemumma, korianteri, juustokumina, neilikka ja fenkoli yhteen. Sekoita kurkumajauhe mukaan vasta lopuksi. Jätä odottamaan.
- Kun sipulit ovat kypsyneet kullanruskeiksi, lisää pataan mausteet, tomaattimurska, kikherneet, kasvisliemi, suola ja mustapippuri. Anna padan poreilla keskilämmöllä noin 30 minuutin ajan. Sekoita aina ajoittain. Tarjoa keitto joko leivän tai grillijuustovoileivän kanssa.
Ottolenghin ohjeisiin voi aina luottaa💚Olen itsekin tehnyt tomaattista kikhernekeittoa, mutta en samanlaista kuin tuo
Joo, ymmärrän hyvin miksi monet ei muuta kokkaakkaan kuin Ottolenghiä. Varmasti vielä erityisen mukavaa kokata, jos kasvisvalikoima on vähän välimerellisempi kuin suomalaisissa kaupoissa 🙂 Aurinkoista viikonloppua!