Japanilainen nokkoskeitto

Nokkosilla on ollut monia käyttötapoja entisaikaan: sitä on käytetty ruoan lisäksi lääkekasvina moniin eri vaivoihin, ja varsia voidaan käyttää langantekoon. Se ei vaadi viljelyä ja kasvaa rehevänä jo alkukesästä. Ei siis ole ihme, että nokkonen kuuluu myös Anna Olsoni-Quistin suosituksiin siitä, mitä 1920-luvulla perheelle voisi kokata. Nokkosen polttavuus tulee esille jo sen nimessä: arvellaan, että sana on peräisin nokka-sanasta ja nokata-verbistä, joka merkitsee käärmeen tai … Continue reading Japanilainen nokkoskeitto

Maitohorsma-nokkoslevite, joka ei maistu navetalle

Yksi alkukesän pienistä kivoista asioista on kerätä lähimetsiköistä pientä satoa. Kun syö jotain saman kevään aikana kasvanutta – esimerkiksi voikukkaa, maitohorsmaa tai nokkosta – on vaikea väittää itselleen etteikö kesä olisi jo tullut. (*Recipe in English at the end*) Kaikki ihmiset eivät ole villiyrttien perään. Muistan, miten olin noin kymmenvuotiaana kuullut jostain, että maitohorsmaa voi käyttää teessä. Keräsin niitä mökille isot, isot määrät ja laitoin … Continue reading Maitohorsma-nokkoslevite, joka ei maistu navetalle

Luumukiisseli 1920-luvun tunnelmissa

Yksi oudohko asia Anna Olsonin 1920-luvun ateriasuosituksissa on suuri jälkiruokien määrä: kahden viikon ruokalistassa miltei jokaisen aterian jälkeen tarjotaan jälkiruoka.Miltei aina tuo ruoka on jonkinlainen kiisseli tai soppa. Esimerkiksi lahnahyytelön kanssa tarjottiin luumukiisseliä. Nykyisinhän luumukiisseliä pidetään ennen kaikkea joulun herkkuna – meillä päin myös reseptinä, joka kaivellaan esiin tuoreen äidin iloksi kun taloudessa on vastasyntynyt. Mutta voisihan luumukiisseliä syödä muutenkin, makua voi halutessa terävöittää lisäämällä … Continue reading Luumukiisseli 1920-luvun tunnelmissa

Kukkakaaliterriini, eli lahnahyytelö vegaanisena

98 vuotta sitten Anna Olsonin keittiössä oltaisiin tarjottu orastavan kesän kunniaksi ”lahnahyytelöä”. Lahnan saatavuus on nykyisin tosi kehnoa – jos ei satu olemaan niin onnekas, että osaa kalastaa tai tuntee jonkun, joka osaa. Kuvaavaa on, että kotimaista lahnaa kulutettiin Suomessa vuonna 2018 keskimäärin vain noin 90 grammaa henkilöä kohden, vaikka laji on hyvin yleinen eteläisen Suomen vesistöissä. (English recipe follows) Tämä lahnahyytelön versio toteutettiin kukkakaalista. … Continue reading Kukkakaaliterriini, eli lahnahyytelö vegaanisena

Härkis-kasvispullat 1920-luvun tyyliin

Matkani 1920-luvun keittiöön alkoi kenties kaikkein klassisimmalla ohjeella: Anna Olsoni-Quistin päivän annossuositus oli ”lihapalleroita, perunoita ja makaroonia”, jälkiruoaksi tuli ”kaakaota vehnäsen kera”. Lihapullat, kaakao ja pulla – tämä päivä oli varmasti sekä lasten että aikuisten suosikki! 😄 Tehtiin itse kasvispullat härkiksestä. Vähän epäilytti laittaa kallis härkisrouhe mössöksi (”eikö saman saisi aikaan papupurkillakin”?), mutta yllättäen lopputuloksesta tulikin yksi mun onnistuneimmista kasvispullista! Valitsin kasvispullien ainekset siten, että … Continue reading Härkis-kasvispullat 1920-luvun tyyliin