Nokkosilla on ollut monia käyttötapoja entisaikaan: sitä on käytetty ruoan lisäksi lääkekasvina moniin eri vaivoihin, ja varsia voidaan käyttää langantekoon. Se ei vaadi viljelyä ja kasvaa rehevänä jo alkukesästä. Ei siis ole ihme, että nokkonen kuuluu myös Anna Olsoni-Quistin suosituksiin siitä, mitä 1920-luvulla perheelle voisi kokata.

Nokkosen polttavuus tulee esille jo sen nimessä: arvellaan, että sana on peräisin nokka-sanasta ja nokata-verbistä, joka merkitsee käärmeen tai hyönteisen pistämistä. Mä olen tottunut, että kasvista on käytetty myös viholaisen nimeä – eli ehkä tämä ei ole kuitenkaan kuulunut ihan oman sukuni arkiruokiin? Nokkosten poimimispaikka ei saa olla teiden vierestä, tai liian typpipitoisessa maastossa kuten puuceen vieressä – ja kannattaa varustautua hanskoilla, saksilla ja pitkähihaisella paidalla.

Anna Olsoni-Quist suosittelee, että nokkoskeiton kanssa tarjottaisiin ohukaisia. Musta tämä kuulostaa ihanalta ajatukselta! Mutta arjessa kyllä tosi työläältä. Vaikka nokkosia ei tarvitsekaan yleensä lähteä varta vasten etsimään – nokkoset kyllä löytävät sinut – on niiden poimimisessa ja ryöppäämisessä silti oma vaivansa.
Joten: jos joku tarjoaa sinulle nokkossoppaa ja ohukaisia, muista kiittää: hän on oikeasti nähnyt vaivaa.

Meillä lapsi on ollut jo useamman päivän nuhassa, ja kodin yleistä meininkiä kuvaa parhaiten ilmaisu ”hyppiä seinille”. Siksi, kun huomasin että perinteiseen nokkoskeittoon vaadittava maito on lopussa, en lähtenyt erikseen hakemaan sitä kaupasta tätä reseptiä varten. Sen sijaan päädyin tekemään nokkosista japanilaishenkistä keittoa: pohjana keitolle toimi udonkeiton liemi Japanese Soul Cooking -keittokirjasta.

Keiton japanilaishenkisyys – soijakastike ja tofukuutiot nokkosen kaverina – toimivat tosi kivasti. Tämä sopisi hyvin alkukeitoksi – tai jos joku olisi paistanut ohukaisia tai hakenut niitä kaupasta kaveriksi. Keittoa tuli nimittäin tällä reseptillä sen verran runsaasti, että meillä syödään tätä vielä toisenakin päivänä – jos kokkaat kahdelle, niin määrän voi myös puolittaa.

Käytin reseptissä dashiliemijauhetta, joka sisältää kalaa. Kasvisversion tästä saa korvaamalla sen palasella kombu-merilevää.

Japanilainen nokkoskeitto, resepti

(jatkuu kuvan alla)

1,5 l dashilientä (eli 1,5 l vettä, johon on sekoitettu 1,5 pussia dashiliemijauhetta)
1,2 dl miriniä
1,2 dl vaaleaa soijakastiketta
1 tl suolaa
1 sipuli
3 perunaa
1 rkl ruokaöljyä
1 valkosipulinkynsi
100 g sieniä – joko kuivattuja ja liotettuja (lisää liemi keittoon) tai herkkusieniä
400 g ryöpättyjä nokkosia puristettuna (n. 5 litraa ennen ryöppäystä)

Tarjoa ohessa: paistettua tofua tai paahdettuja siemeniä

• Yhdistä aluksi liemiainekset: dashiliemi, mirin, soijakastike ja suola
• Kuutio sipuli ja perunat, hienonna valkosipuli
• Paista kattilassa öljyssä sipulia ja perunoita jonkin aikaa (3-4 min), lisää valkosipuli
• Lisää mukaan sienet, anna ruskistua
• Lisää sitten nokkoset kattilaan ja sen jälkeen liemi
• Anna porista siihen asti, kunnes perunat ovat kypsiä
• Soseuta sauvasekottimella, tarkista maku
• Tarjoa ruisleivän ja levitteen kanssa.