Amerikkalaisissa keittokirjoissa törmää suhteellisen usein karamellisoitunutta sipulia sisältävään ranskalaiseen sipulidippiin, jossa on tuorejuustoa. Tämän vegaanisen dippiohjeen voi tehdä kesäsipuleista tai talvisipuleista. Sipulit voi joko grillata tai paahtaa uunissa.

Ranskalaisen sipulidipin historia

Amerikkalaisissa keittokirjoissa mainion dipin nimeksi annetaan usein ranskalainen sipulidippi. Ranskalaisuus ei kuitenkaan pidä paikkansa. Tässä tahnassa ei ole mitään ranskalaista, kyseessä on amerikkalaisen ruokateollisuuden luomus.

Ranskalaisen sipulidipin kehitti Lipton-yritys, joka julkaisi reseptin vuonna 1954. Dippiä markkinoitiin sen jälkeen tosi paljon, erityisesti ajan uusimmassa mediavillityksessä eli televisiossa. Aluksi tästä reseptistä käytettiin kalifornialaisen dipin nimeä, myöhemmin siitä alettiin puhua ranskalaisena sipulidippinä. (Tuo linkkaamani Mara Weinraubin katsaus aiheeseen on tosi hyvä.) Tämän dipin suosio sai myöhemmin lisää nostalgiakierroksia, kun 1950-luvulla lapsuuttaan eläneet ihmiset löysivät sen uudelleen. Samassa rytäkässä reseptiä on kehitetty eteenpäin lukemattomiin eri suuntiin, eikä se todellakaan ole sama yksinkertainen ”yhdistä kermaviili ja sipulikastikejauhepussi” kuin mitä 1950-luvulla.

Ranskalaisen sipulidipin historian takana on siis yritys, joka on halunnut päästä markkinoimaan uutta teollista keksintöä, sipulikeittojauhetta. Kuivamuonan kehitys otti huikeita askeleita eteenpäin toisen maailmansodan aikana. Sodan päättymisen jälkeen teollisuudella oli tarvetta saada kasvava keskiluokkakin innostumaan kuivamuonasta. Seurauksena ovat tämänkaltaiset reseptit, joissa tuotesijoittelu ei suinkaan ole sattumaa. Usein keskeisenä myyntivalttina oli (ja on yhä) helppous.

Suomessahan tätä samaista sipulikeittojauhetta on markkinoitu korostamalla, että se auttaa lihapullien valmistamista. Tämä reseptihän alkaa siitä, että yhdistetään kermaviili, sipulikastikepussi ja jauheliha – itse olen tainnut kokata tuolla sabluunalla ehkä kerran, 2000-luvun alussa muutettuani omilleni ja luullessani, että tällaista aikuisten kuuluu tehdä.

Monilla Yhdysvaltalaisilla ”klassikkoresepteillä” on muuten tällainen alkuperä ruokateollisuudessa. Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen tutustumaan StellaParksin erinomaiseen ruokahistoria/leivontakirjaan BraveTart. Siinä kuvataan, miten tällainen reseptikehitys löytyy mm. Dolen ja ananaskeikauskakun takaa.

Tämä resepti: ihania paahdettuja sipuleita, ei mitään kuivamuonaa

Ranskalaista sipulidippiä suositellaan rapeiden vihannesten ja voileipäkeksien kaveriksi. Syy on hyvä: kermainen ja umaminen tahna täydentää hyvin rapeita kasviksia. Tahna toimii hyvin esimerkiksi piknikillä, illanistujaisissa, tai jos haluaa tehdä jonkun helpon dipin kasviksille kun katsoo leffaa illalla.

Mun ruokablogissa on ollut tavoitteena tehdä useita erilaisia reseptejä kesäsipuleista ja kevätsipulista. Tämä dippikastike toimii vähän nahistuneempienkin yksilöiden kanssa. Vihannekset paistetaan uunissa, jolloin alkuperäisellä ulkonäöllä ei niin ole väliä. Kesäsesongin ulkopuolella voit tehdä tämän sipulidipin hyvin myös tavallisista, valkoisista sipuleista.

Katso myös muut kesäsipuliohjeet: kevätsipulipannarit, David Changin inkivääri-keväsipulirelissi ja kevätsipulisalaatti

Resepti on maultaan kivan raikas sitruunankuoren vuoksi. Jos haluat vähän vahvemman makuisen juustodipin, niin lisää uuniin mukaan paahdettavaksi vielä muutama valkosipulinkynsi. Muista pestä sitruuna huolella – ja käytä mielellään luomusitruunaa.

Tätä reseptiä kannattaa kokeilla erityisesti silloin, kun on muutenkin lämmittämässä uunia 175 tai 200 asteeseen. Jos grilli on kuumana, voit myös grillata sipulit. Perusajatus on tosi simppeli: aluksi sipuli paahdetaan ihanan makeaksi. Sen jälkeen tämä tahna yhdistetään vegaaniseen tuorejuustoon. Mausteita lisätään sen verran, että ne korostaa mutta ei peitä sipulin makua.

Jos kokeilet reseptiä ja käytät instagramia, niin tägää mut (@kasvisannos) tai #kasvisannos – olisi kiva kuulla miten tämä sinulla toimi! 🙂