Talviminestrone on parhaimmillaan kuin lämpimmin halaus, jonka voit antaa itse itsellesi. Löysin tämän reseptin Alice Watersin erinomaisesta kirjasta ”The Art of Simple Food”. Resepti meni ehdottomasti jatkoon. Ja mikä parasta, vegaaninen keitto sisältää kaaliakin, joten tämä keitto voi samalla päätyä 3. osaksi ”herkullisia ruokia valkokaalista” -kavalkadiini. Opin samalla pari uutta niksiä kaalilla kokkaamisestakin.

Sarjan aiemmat osat: Vietnamilainen kaalisalaatti & Kiinalainen wokattu kaali

Pari niksiä

Tässä kaalikeitossa on muuten yksi kiinnostava juju. Kaali keitetään erikseen suolatussa vedessä. Se lisätään mukaan varsinaiseen keittoon vasta lopuksi. Suosittelen vahvasti kokeilemaan tätä valmistustapaa ensi kerralla, kun teet kaalikeittoa. Tällä valmistustavalla on nimittäin useita etuja:

• Koska kaali keitetään suolavedessä, se on maukkaan makuinen.
• Nesteen määrä keitossa pysyy kohtuullisena, kun kaali ei päästä nestettään keittoon – liemi on maukkaampaa kuin monessa kaalikeitossa.
• On helpompi arvioida, kuinka paljon kaalia keittoon tulee. Ainakin mulla on kaalikeittojen kanssa monesti se ongelma, että kaalia tulee lisättyä vähän turhankin reilulla kädellä.

Tämä ohje on todella robusti: voit vaihdella aineksia sen mukaan, mitä jääkaapissa sattuu olemaan tarjolla. Pinaattikin toimisi, nauriin voi vaihtaa vaikkapa pakasteherneisiin tai korvata isommalla määrällä perunaa. Valkoisten papujen tai kikherneiden sijaan voit käyttää myös pakastepapuja.

Sitä vastoin oliiviöljyn määrän suosittelen pitämään verrattain reiluna: se tuo keittoon ihanasti makua.

Tarjosin itse tämän ohjeesta poiketen peston kanssa. Tein aika krouvin peston, johon käytin minttua, lehtipersiljaa, cashewpähkinöitä, oliiviöljyä ja valkosipulia. Tämä toi kivasti ruokaan kontrastia. Mutta uskon, että se alkuperäinenkin vaihtoehto – parmesan ja oliiviöljy – ei ole myöskään huono. Harvemmin nämä ainekset ovat mitään ruokaa pilanneet.

Muissa tunnelmissa: arkeen palailua

Täällä ensimmäinen työviikko on lähtenyt käyntiin mukavan rauhallisissa merkeissä. Vietin viime vuoden loppupuolta niin paljon itsekseen, että inspiroidun ja arvostan nyt tosi paljon keskusteluja ihmisten kanssa. Eilen lounaspöydässä keskusteltiin mm. alien-kielestä ja mahdollisista maailmoista, joiden eettiset säännöt poikkeavat omistamme. Keskustelu tiivistyi aika hyvin Matti Eklundin paperin otsikkoon ”Who cares if we are not fully real?”. En ymmärtänyt kyllä puoliakaan keskustelusta 🙂 Tänään oltiin vähän turvallisemmassa maastossa: keskustelunaiheina olivat luottamuksen ja riippuvuuden välinen suhde sekä kuolleiden oikeudet.

Filosofeja kiinnostavat kyllä joskus ihmeelliset jutut! Jotkut niistä ovat sellaisia, että aluksi miettii, että mikä tuossa on mielenkiintoista. Mutta kun asiaa alkaa miettiä tarkemmin, huomaa, että onhan se – kunhan vain ensin on vähän saanut hidastettua tahtia ja alkanut päästä toisen ihmisen ajatusmaailman sisään.

Mutta vaikka kaikkea ei itse ymmärtäisikään, musta on silti tosi tärkeää, että ihmiset ajattelevat, ja että heillä on tilaa ajatella, erilaisia asioita. Siteeraan tässä vanhaa Philosophica-kirjaston johtoajatusta ”Hiljaisuudessa kypsyy ajatus”. Se oli kuitenkin vain puolet totuudesta. Philosophica-kirjasto on tuhottu aikoja sitten, mutta vanhemmat konkarit muistelevat kyllä edelleen tosi lämmöllä etenkin sitä, että oli joku fyysinen paikka, jossa tuli tavattua toinen toisiaan.

Tätä keittoa syödessä lapsi keskusteli puolestaan Afrikan tähdestä. Hän oli oppinut päivällä sen säännöt. Ja oli sitä mieltä, että hän haluaa pelata peliä tästä lähtien pankkiirina. Oikeassahan hän on: pankkiiri pääsee käsiksi kaikkiin kauniisiin jalokiviin, joiden arvot lapsi osasi nyt helposti luetella. Ja saa harrastaa matematiikkaa. Keitto ei sen sijaan maistunut niin paljon. Jälkikäteen paljastui, että hän oli syönyt etukäteen kaksi korvapuustia.

Puoliso kertoi, että aamulla, kun hän oli ollut viemässä lasta pulkalla, hän oli joutunut pihalla vetämään pulkkaa ilman lasta, sillä piha oli hiekotettu. Hän oli kävellyt vähän lasta nopeampaa. Lapsi oli huutanut hänelle närkästyneenä: ”Isä, hidasta vähän! Pulkka ei ole tärkeämpi kuin minä!”