Kiinalainen wokattu kaali on rapea kasvislisuke sezchuanilaiseen tyyliin. Juttelin syksyllä Kiinaan muuttaneen ystäväni kanssa, ja hän kertoi tykästyneensä paljon etenkin kaalin wokkaamiseen. Ymmärrän hyvin – ruoka on edullinen, terveellinen ja nopea toteuttaa. Kokkaan tätä lisuketta itse varsinkin silloin, kun haluan toteuttaa paria eri ruokaa sisältävän helpon kiinalaisen kattauksen. Kuten sezchuanilaisissa resepteissä yleensä, niin myös tässä kannattaa säätää tulisuusaste omien mieltymysten mukaan.

Maustepurkkejakaan ei tarvita ihan tuhotonta määrää.

Tsekkaa myös: Suosikkireseptini kiinalaisesta ruoanlaitosta

Mitä Napoleonin armeija ajatteli 1812 Venäjällä?

Viime päivinä Suomessa on päästy kokemaan kunnon pakkaskelejä. Etsin näihin säihin verrokkia kaunokirjallisuuden puolelta, ja päädyin Leo Tolstoin tekemään kuvaukseen Napoleonin Ranskan-matkasta. Tolstoi kuvaa hyvin kirkkaalla tavalla sitä hetkeä, kun ihmiset menettävät uskonsa kaikkeen:

”Kaikki kulkivat itsekään tietämättä, minne olivat menossa ja miksi. Vielä muita vähemmän sen tiesi nerokas Napoleon, sillä hänelle kukaan ei antanut määräyksiä. Mutta silti hän ja hänen lähimpänsä noudattivat vanhoja tottumuksiaan: laadittiin käskyjä, kirjeitä, raportteja ja päiväjärjestyksiä, puhuteltiin toisia ”Sire, Mon Cousin, Peince d’Ekmuh, roi de Náples” jne. Mutta käskyt ja raportit olivat vain paperilla, mitään ei pantu täytäntöön niiden perusteella, ja vaikka puhuteltiinkin tosiaan majesteeteiksi, ylhäisyyksiksi ja serkuiksi, he kaikki tunsivat että olivat surkeita ja alhaisia ihmisiä ja että he olivat tehneet paljon pahaa, josta nyt oli maksettava. Ja vaikka he teeskentelivätkin huolehtivansa armeijasta, jokainen heistä ajatteli vain itseään ja sitä, miten mahdollisimman nopeasti pääsisi pois ja turvaan.”

Sota ja Rauha 4, suom. Esa Adrian, s. 215.

Mun mielestäni tässä katkelmassa nuo sanat ”ajatteli vain itseään” ovat mielenkiintoisia. Ainakin itselleni ensimmäinen assosiaatio siitä menee negatiivisen puolelle – armeijassa ei kuulu ajatella itseään! Vaan koko joukkion parasta. Ei saa olla se, joka lietsoo yleistä paniikkia, vaan tärkeää on pitää omat intressit kurissa. Mutta eikö tuo sama itsensä ajattelu voisi kääntyä myös hyödyksi – jos ihmiset pystyisivät suuntaamaan voimansa yhdessä siihen, että he pääsisivät mahdollisimman nopeasti turvaan kotiin?

Mun mielestäni on ollut viime päivinä ilahduttavaa huomata, että ihmisistä on tullut vähän solidaarisempia pakkaskelejen vuoksi. Tekniikka pettää näillä keleillä helposti. Kelit tarjoavat helppoa jutunjuurta – ilmasto yhdistää meitä kaikkia, vaikka tekemämme johtopäätökset näyttäisivätkin ensialkuun erottavan meitä toisistamme. Jos katsoo asiaa positiivisesti: on helppoa ajatella, että muutkin käyvät läpi aika samanlaisia vaikeuksia. Se voi johtaa myös solidaarisuuteen ja hyviin spontaaneihin kohtaamisiin. Kun katsoo vähän tarkemmin lähelleen, se voi johtaa muuhunkin kuin vain siihen, että jokainen tuijottaa sähkömittaria huolestuneena itsekseen ja purkaa kiukkuaan bussikuskille. Oman asenteensa voi aina valita.

Wokattu kaali ja sen kaverit voi näyttää vaikka tältä: oheen vähän paistettuja sieniä sekä tofuskinejä. Nämä kuvat ovat muuten viime kesäkuulta. Olen vielä vähän toipilaana, enkä ole reipastunut vielä niin paljoa, että olisin saanut aikaiseksi ottaa näin viimeisteltyjä kuvia yhtään mistään. Mutta viimeistään sitten, kun kevätaurinko taas näkyy 🙂

Rentouttavaa viikonloppua!