Tämä on resepti, jossa tekee mieli käyttää ylisanoja. Paras, upea, ja mikä ihana maku! Niin paljon pidän tästä kasvispyörykkäreseptistä.

Sitruunainen maku ja mausteet vievät kasvispyörykät Marokkon suuntaan. Tämä resepti on pyörinyt taloudessamme hyvin kauan. Kuvaavaa on, että puolisoni on kokannut tätä reseptiä alunperin lihasta, ja olemme olleet kala-kasvissyöjiä nyt jo noin viidentoista vuoden ajan.

Tämä resepti sopii erinomaisesti niille päiville, kun haluaa piristää tavallista arkea jollain vähän erityisemmällä safkalla, mutta ei kuitenkaan tahdo yleisesti aivan liian vaikeaa reseptiä. Valmistusaika on siinä tunnin hujakoilla – enemmän alle kuin yli.

Muissa visioissa: Arkea

Reseptikauppiaanne on koittanut panostaa viime aikoina aikaansa omaan hyvinvointiinsa. Otin tavoitteeksi tutustua useampaan Helsingin uimahalliin. Tämä on kiva tavoite. En ole kova uimari, mutta musta on hyvin kivaa testailla sitä, millaiset mahdollisuudet uimahalleissa on sekä vesijuoksulle ja vesiliikunnalle.

Olen muutenkin alkanut ajatella, että voisin suhtautua liikuntaan samalla tavoin kuin mitä suhtaudun ruokaan. Eli ajatella sitä seikkailuna tai mahdollisuutena kokea jotain uutta. Uusien asioiden kokeminen on kuitenkin elämässä tosi tärkeää ja merkityksellistä. Vaikka se olisi vain joku pieni juttu: uusi tapa maustaa aamupuuro tai tänään vähän eri tavalla tehty jooga-asana. Minulle ei ole kehittynyt lapsuudessa mitään hienoa suhdetta liikuntaan – minua ei ole roudattu mihinkään treeneihin useita kertoja viikossa. Mutta ehkä nyt voisi olla aika tehdä pieni korjausliike. Ihmisen tärkein ihmissuhde on lopulta hänen suhde omaan itseensä.

IItselleni viime vuosi on ollut aika raskasta: raskaus ja vauva-arki vaativat aika paljon kropalta. Aloitin vuodenvaihteessa helpolla: etsimällä youtubesta viiden minuutin mittaisia aamuvenyttelyitä. Sellaisen tekeminen ei kestä kauaa, mutta tuo silti hyvän fiiliksen siitä, että ”olen ihminen, joka liikkuu”. Ei pidä väheksyä psyykkaamisen ja identiteetin muokkauksen tuomia voimia! Ja kun on saanut tällaiselle identiteetille vähän buustia, on helpompi tehdä myös isompia asioita – kuten vaikka könytä sinne uimahalliin. On ihana saada sitä hyvän mielen hormonia (jonka tärkeydestä mummuni on myös puhunut).

Samalla tässä maastossa luotsaaminen ei ole aina helppoa. Liikuntaan ja terveelliseen elämäntapaan liittyy paljon kaikkea tosi hermostuttavaa ja jopa vahingollista sisältöä. Koitin esimerkiksi lukea vasta uusinta Kauneus ja terveys -lehteä. Siinä vaiheessa, kun lehdessä oli esitelty kuudenkympin hintaisia naamarasvoja, treeniasuja joita kuuluu tietysti uusia monta kertaa vuodessa ja hyvin outoja treeniohjelmia en voinut olla pysähtymättä ja ihmettelemättä. Ihmettelin, että tällaistako se on – että ne päälimmäiset fiilikset, mitä kauneuteen ja terveyteen nimellisesti keskittyvä lehti lukijassaan herättelee, on ”alemmuudentunne” ja ”riittämättömyys”. En voi ymmärtää! Miksi kukaan haluaa tilata moista lehteä, vuonna 2026?

Sama ilmiö tulee muuten vastaan myös usein ruokaan liittyvän sisällön kohdalla. Esimerkiksi itse en jaksa seurata yhtään kasvisannoksen vanhaa insta-tiliä, sillä niin suuri osa ruokaan liittyvistä tileistä, joita olen alun perin seurannut, on muuttunut vuosien mittaan jotenkin tosi ankeiksi tai enemmän aggressiota kuin sympatiaa herättäväksi. On syynsä sille, miksi seuraan ruokamaailman tapahtumia pääosin keittokirjoista youtube-virran sijaan.

Klassikkoreseptin aineksia

Tämä on puolisoni reseptejä. Alkuperäisohje löytyy kirjasta Food of Morocco: A journey for food lovers. Tess Mallosin kirja on vuodelta 2008. Kirja on ostettu muistaakseni tyyliin Anttilasta (joka meni konkurssiin 2016, kymmenen vuotta sitten!). Monet asiat olivat silloin kyllä tosi erilaisia kuin nyt – lähtien vaikka siitä, että silloin kokattiin usein vain kahdelle ihmiselle. Mutta kiinnostus kokkaamiseen yhdisti meitä jo silloin tosi paljon. Samalla on jotenkin kultaista muistella, miten silloin tällaisissa resepteissä, tällaisissa keittokirjoissa, oli ihan eri määrä eksotiikkaa kuin nykyisin.

Kasvissyöjäksi siirryttyämme puolisoni etsi pitkään hyvää tapaa tehdä tästä lihaversiosta. Hän kokeili tätä sekä soijarouheella, kikherneillä ja pavuilla. Lopulta löytyi se kaikkein paras pohja: muu-jauhis. Sen maku toimii tässä erinomaisesti, mutta myös muut kasvisjauhelihat käyvät hyvin. Muista hienontaa yrtit ja sipuli riittävän pieneksi!

Tarjoiluehdotukseksi suosittelen couscousia ja perus-jugurttikastiketta. Myös pitaleivät & kasvispyörykät -yhdistelmä toimii erinomaisesti.

Tämä sopii muuten myös erinomaisesti pääsiäispöytään!

Aurinkoista viikonloppua!

Marokkon tunnelmiin vie myös: tämä kasvispataresepti