Tällä viikolla juhlistetaan kevään tuloa. Inkiväärishotti piristää tehokkaasti ja tuo päivään kuin päivään mukavasti virtaa. Jos eri shotteja vertaillaan terveysvaikutustensa kautta, tämä shotti löytyy sieltä positiivisesta ääripäästä. Se virkistää raihnaistakin kadun kulkijaa. Perusprinsiipit ovat jälleen kerran yksinkertaisia – inkiväärishotin karvalakkiversio vaatii vain kolmea raaka-ainetta. Isoin haaste on, että toteutus on kaikkein helpointa korkeatehoisen blenderin avulla. Se on mahdollista myös tavallisellakin blenderillä: tällöin sinun pitää tosin pilkkoa inkivääri aluksi pienemmäksi ja siivilöidä lopputuote.

Inkiväärishotin resepti on hyvin yksinkertainen. Se ei edellytä pitkiä sepustuksia. Tilanne mahdollistaa sen, että reseptikauppiaanne pääsee käsitelemään sitä herkkää sosiaalista kudelmaa, joka liittyy inkiväärishottien nauttimiseen. Kuten hyvin tiedämme, ruoat ja juomat nautitaan ja valmistuvat aina osana sosiaalista maailmaa. Niin myös tämä shotti. Shottiin liittyvän sosiaalisen kudelman tarkempi tarkastelu paljastaa myös samalla jotain laajempaa ruokabloggaamisen lainalaisuuksista.

Ryhdytäänpä perkaamaan asiaa.

Muita juomia blogista: Klassinen chai masala.

Kohtaamisia reseptien markkinapaikalla

Kuvittele mielessäsi seuraava tilanne. Kohtaamme jossain markkinapaikalla, sanotaan ruokakaupan ständillä. Olen juuri kaatanut sinulle lasillisen tätä inkiväärishottia ja tarjoan sitä maistettavaksi. Jos kiinnostaa, lupaan antaa sinulle sen reseptin. Jos sinulla on yhtään tervettä järkeä, puntaroit asiaa ennen kuin tartut mukiin: uskaltaako tätä litkua juoda vai ei? Entä jos konsulentti tarjoaakin myrkkyä? Sopiiko tämä minulle ylipäätään? Mikä on hinta? Koitat tehdä arviota silmämääräisesti. Mikä on kaupan silmämääräinen siisteystaso? Entä konsulentin oma hygienian taso? Minä voin puolestani vakuutella sinua monin eri tavoin, hymyillä leveästi ja kertoa inkiväärishotin terveysvaikutuksista ja inkiväärin anti-inflammatorisista ominaisuuksista. Voin kertoa tämän juoman tai reseptin hyödyllisyydestä niin monin eri keinoin. Voin kertoa vaikkapa tuttavastani, jonka kaikki terveysvaivat katosivat kokonaan tätä juomaa nauttimalla. Tässä silmienne edessä päivän piristysruiske.

Mutta sitten kun kaikki yksityiskohdat on käyty lävitse, voidaan päätyä seuraavaan lopputulemaan: iso osa tästä puntaroinnista, asia josta sinä yrität tehdä arviota ja minä niin kovin vakuuttaa, liittyy maineeseen.

Sillä se hetki, jolloin mietit, kannattaako tätä juomaa maistaa vai ei, liittyy paljon maineeseen. Arvioit sekä omaasi että kauppiaan mainetta. Onko kauppiaalla taustallaan jonkin luotettavalta tuntuva brändi? Löytyykö laatusertifikaatteja? Entä hygieniapassia? Jotkut meistä ovat kokeilunhaluisia. He saattavat tuntea ylpeyttä tukiessaan underground-ilmiötä, löytäessään jotain mihin muut eivät ole vielä tarttuneet. Pitää tukea paikallista yrittäjää, tämän katsantokannan edustajat saattavat sanoa.

Toiset vaativat puolestaan enemmän tuumaa ennen kuin tarttuvat toimeen. Pitää tietää, että shotti maistuu hyvältä ennen kuin sitä tahtoo kokeilla. Kukaan ei tahdo tulla huijatuksi eikä naurunalaiseksi. Tämän koulukunnan edustajat saattavat ruoskia itseään pitkäänkin jouduttuaan epäsuotuisaan tilanteeseen. Tämän pahan olon välttämiseksi he ovat usein halukkaita parantamaan omaa asemaansa ulkoisen tiedon avulla, ja ovat taitavia selvittäessään mitä puskaradiossa tästä kaikesta oikein sanotaan.

Ja siinä sitä sitten on, myyjänä, yrittäen puntaroida että miten mitäkin ihmistä tulisi lähestyä. Onneksi tämän inkiväärishotin kohdalla panokset ovat imaginäärisiä. Ei tarvitse miettiä, että kotona odottaa nälkäisiä suita, tai olla harmissaan siitä että tänään ihmiset ”eivät ole vetäneet ostohousuja jalkaan”, kuten meilläpäin sanotaan.

Yksi asia on kuitenkin ilmiselvää: markkinoihin ja markkinoilla olemiseen liittyy suuria tunteita.

Mitä ne asiakkaatkin sanovat?

Olen muistellut rakasta mummuani tässä blogissa useampaan otteeseen – hän on kahden blogin suosikkireseptin, puolukkapiirakan ja lättytaikinareseptin takana. Mummu teki monta vuotta töitä maistattamalla leipätuotteita kaupoissa. Tiedättehän sen vitsin: ammatit kulkevat arvostusjärjestyksessä seuraavasti: konsuli, konsultti, konsulentti. Hän oli konsulentti, eli pohjimmaisimmassa kategoriassa tämän vitsin mukaan. Mutta ei pidä ylenkatsoa konsulenttia. Konsulenttina oppii hyvin paljon ihmisistä, siitä mikä myy ja miten myydään. Sitä tulee todistaneeksi menoa markkinapaikalla ja vaikuttaneeksi siihen monin eri tavoin.

Työ menee usein ihmisessä ihon alle. Monien ihmisten on todella vaikeaa erottaa sitä sisäistä, yksityistä todellista minäänsä työminästä – vaikka se olisi psykologisesti miten tervettä hyvänsä. Voisin kirjoittaa siitä paljonkin. Mutta ei nyt! Sen sijaan muistan tämän asenteen näkyneen mummunkin ajattelussa. Muistan hänen korostaneen joskus, että herkkuja myyvä ihminen ei saa olla lihava. Ei tee hyvää bisnekselle. Tämä oli aikana ennen nykyistä kehopositiivisuusihannetta, ja tuohon aikaan paljon useammalla naisella oli sisäistettyä naisvihaa kuin mitä tänä päivänä. Mutta muistan, että tämä maksiimi tuntui jo silloin lapsena kuultuna aika karulta.

Olen kasvanut itse yrittäjäperheessä: molemmat vanhemmistani ovat yrittäjiä, omine yrityksineen. Olen keskustellut viime aikoina sisarteni kanssa siitä, mitä tällainen kasvatusalusta tekee ihmisille. Viime viikolla keskustelimme erityisesti yhdestä eettisestä ohjenuorasta: sanonnasta ”mitä ne asiakkaatkin sanovat!”. Pitää pohtia, mitä mieltä Asiakkaat ovat. Asiakkaat kirjoitetaan tässä isolla alkukirjaimella, sillä potentiaalisesti kuka tahansa voi olla asiakas tai muuttua sellaiseksi. Tämä on päivitetty versio äitini lapsuuden kasvatusopista: ”Mitä ne ihmisetkin sanovat!” Tässä Ihmiset tarkoittaa luonnollisesti Kaikkia Kunnon Ihmisiä, ei ketä tahansa ojassa makaavaa puliukkoa.

Tämä on aika kylmäävää ajattelua. Realistista? Ehkä. Mutta myös kammottavaa.

Asiakkaiden mielipide painaa, sillä ilman heitä yrittäjä on hetkessä vailla elantoa. Tästä seuraa pelkoa markkinoilla: ei saa tehdä mitään sellaista, joka on liian poikkeavaa tai erilaista. Ei saa tunnustaa poliittista väriä – osa asiakkaista lähtee. Ei saa sekoilla: tavaran ja toimitusajan on vastattava lupauksia. Ei saa sairastua tai kadota vain jonnekin kolmeksi viikoksi. Osa tästä pelon lietsonnasta on ihan aiheellista. Sillä näinhän se menee: jos et toimita sitä mitä lupaat, voit saada vihaista palautetta, ihmiset äänestävät jaloillaan. Samalla tilanteen läpi luotsaaminen vaatii paljon sosiaalista pelisilmää. Se saa myös arvostamaan vakkareita, niitä jotka ovat ymmärtäväisiä ja jotka tietävät, että yrittäjän elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä siinä missä kaikkien muidenkin elämään.

Päivän pääasia = raikas shotti

Mitä itseeni ja markkinapaikalla olemiseen tulee, totean vain seuraavaa: filosofit ovat perinteisesti käyttäytyneet markkinapaikoilla enemmänkin tuhoavasti kuin rakentavasti. Kuten kaikki Diogenes Kyynikkoa tuntevat tietävät, on monia hyviä syitä, miksi filosofit pitää pitää poissa markkinapaikoilta.

Jos markkinoiden logiikkaa alkaa miettiä liian syvällisesti, keho alkaa pistää helposti vastaan ja toivoa jonkinlaista piristysruisketta. Jotain sellaista, mistä tulisi raikas hyvä olo. Tästä päästäänkin päivän pääteemaan, eli inkiväärishotin valmistamisen pariin.

Tärkein aines: Inkivääri

• Käytä shottiin ihan reilusti inkivääriä. Nimi tulee siitä. Ohjemäärä, noin 40 g on ihan reilun kokoinen määrä. Se mahtuu kuitenkin kämmenelle.
• Inkiväärin voi pestä, mutta sitä ei tarvitse kuoria.
• Jos käytät korkeatehoblenderiä, voit jättää inkiväärin aika isoiksi palasiksi. Jos käytät tavallista blenderiä, kuutioi inkivääri huolella. Tässä reseptissä on hyvät kuvat.

Tärkeä sekundääriaines: Sitruuna

• Käytä reseptiin ainakin yhden sitruunan mehu. Peukalosääntö on, että inkivääriä ja sitruunaa tulee painonsa puolesta yhtä paljon.
• Joskus, kun en jaksa puristaa mehua, leikkaan sitruunasta kuoret ja laitan sen paloina blenderiin. Tällöinkin olisi kuitenkin tärkeää poistaa sitruunasta siemenet: ne tekevät mausta ikävän karvaan.

Nestettä: omenamehu

• Tässä reseptissä omenamehua tulee 1 dl. Tämä tuo shottiin hyvää makua. Paremman puutteessa voit käyttää myös vettä – lisää tällöin sitruunamehun määrää 2 sitruunaan. Joissain resepteissä suositaan myös kookosvettä.
• Joissain resepteissä lisätyn nesteen määrä on vähäisempi: tämä on makuasia.

Kivoja lisäosia

• Appelsiini: Jos haluat, lisää mukaan 1-2 appelsiinin mehu.
• Hunaja: Varsinkin jos käytät ohjemittaa enemmän sitruunaa, hunaja tuo kivaa makeutta juomaan.
• Kurkuma: Joko tuoreena tai kuivattuna. (n. 1 tl) Tuo hyvää makua, mutta toisaalta vaikeuttaa blenderin pesemistä – kurkuma on niin viheliäinen tiskattava!
• Mustapippuri tai cayennepippuri: Jotkut vannovat näiden nimeen.
• Limetti: Täydentävät kivasti sitrusten makupalettia.

Siivilöidä vai ei?

• Itse olen niin laiska, etten jaksa siivilöidä lopputuotetta. Korkeatehoisella blenderillä rakenne on mielestäni riittävän hienojakoinen. Mutta minä en olekaan puristi. Jos haluat toimia oikeaoppisesti, siivilöi juoma hienojakoisen siivilän ja harsokankaan avulla.

Säilyvyys ja muuta merkillepantavaa

• Inkiväärishotti on parhaimmillaan vastavalmistettuna, mutta lopputuote säilyy jääkaapissa noin viikon ajan.
• Suosittelen viilentämään lopputuotoksen, jos käytit huoneenlämpöisiä aineksia: ainakin omasta mielestäni tämä shotti on parhaimmillaan kylmänä.
• Jos haluat tehdä tämän mieluummin mehustimessa, hyvä resepti löytyy esimerkiksi täältä.

Mukavaa uuden kuukauden alkua! Sujukoon se hyvissä merkeissä! Tässä myös mainos: Jos haluat seurata Kasvisannoksen kuulumisia, niin se onnistuu parhaiten tilaamalla blogin uutiskirje:

PS: Anteeksi vähän kämäiset kuvat tällä kertaa! Jouduin ottamaan ne ihan kamalassa kiireessä, vauvan nukkuessa parvekkeella vieressä. Sellaista se joskus on. Lupaan päivittää kuvat sitten, kun mulla on paremmin aikaa – viimeistään noin 18 vuoden päästä, sitten kun vauva on täysi-ikäistynyt!