Jos tavoitteena on helposti sujuva arki, uunissa valmistuva chili sin carne on ruokaa parhaimmillaan. Ruokaa valmistuu paljon ja sitä on helppo tarjota eri tavoin – ainakin tortillan tai riisin kanssa. Se kestää hyvin myös pakastamista. Ja antaa hyvän syyn käyttää chilikastikkeita. Täydellistä!

Tämä vegaaninen resepti on Meera Sodhalta, joka julkaisi sen viime viikonloppuna Guardianissa. Ihastuin ohjeeseen siksi, että se näytti vähän yllättävältä – uunissa valmistaminen kuulosti sopivan helpolta. Oli niin kiva ohje, että tätä tulee tehtyä kyllä toistekin! Haudutusaika on pitkä, parisen tuntia. Proteiinia tulee reilusti, sillä tofun lisäksi mukaan heitetään kaksi purkkia papuja. Chili sin carneksi maku on harvinaisen vähän tomaattinen, sillä pääkasviksena on paprika.

Öljyä on mukana reilunlaisesti, lähestulkoon 1,5 desilitraa. Mielestäni määrä on kuitenkin juuri oikea, se tuo ruokaan hyvää makua. Vaikka ruoka paistuukin pitkään uunissa, öljyn vuoksi koostumus pysyy kuitenkin kosteana. Paprika ei kärtsähdä, vaan se tuo ruokaan ihanasti makeutta.

Pidin tästä reseptistä myös siksi, että tässä pääsee halutessaan käyttämään monitoimikonetta. Laikki ainekset pilkotaan siinä yksi kerrallaan. Jos monitoimikone puuttuu taloudesta tai sen tiskaaminen ärsyttää, voit tietysti hoitaa hommat myös tutulla veitsi&kokki&leikkuulauta-kombinaatiolla.

Chili sin carne uunissa vie aikaa parisen tuntia – mutta suurin osa siitä on passiivista, ei tarvitse muuta kuin vain fiilistellä keittiöstä leijuvaa tuoksua.

Tämän voi kattaa tietysti kauniimmallekin astialle, ja laittaa yrttejä päälle 🙂 Itse tykkäsin näistä kuvista siksi, että näistä tulee esille se, että kyseessä on todellakin höyryävä, kupliva ruoka. Se muodostaa siis hauskan vastinparin lumelle ja pakkaselle.

Jos chili sin carne kiinnostaa, tsekkaa myös aiempi postaukseni. Testaan siinä J. Kenji Lopez-Altin reseptiä, jossa chiliä tehdään käyttämällä kuivattuja meksikolaisia chilejä.

Jos pidät uunissa valmistuvista kastikkeista, suosittelen tsekkaamaan myös Ottolenghin sieniragu-kastikkeen reseptin.

Muissa tunnelmissa: Ihanan tavallista

Tällä hetkellä elämään kuuluu varsin rauhallista. Vietän tätä vuotta apurahatutkijana. Olen aloittanut töitä tekemällä pois vanhoja rästihommia. Ensimmäisenä isompana hommana mulla on kirjoittaa väitöskirjan johdantoluku kommentoitavaan kuntoon. Homma etenee hyvin, mutta olen kyllä sen seurauksena aika väsynyt iltaisin. Kun aika kuluu vain kokoamalla yhteen vanhoja asioita, ei päivien aikana ei meinaa oikein tulla koettua tai ajateltua mitään mielenkiintoista. Mutta jos nyt on tällaista, niin olkoon. Odotan jo aikaa, kun tuo projekti olisi valmiina – on sen kanssa jo niin monta vuotta tapeltu. Sitten palkitsisin itseni – joko kirjoittamalla jostain ihan muusta. Tai ehkä jopa karkaamalla hetkeksi koneen ääreltä jonnekin 🙂

Viime viikonloppuna käytiin lapsen kanssa luistelemassa. Oli tosi hauskaa huomata, miten paljon osaamista vuoden aikana oli tullut. Viime talvena aloitettiin siis sillä, että luistelijan jalat tuntuivat keitetyltä spagetilta. Nyt hän rohkeni jopa köpötellä vähän jäällä itsekseen ilman luistelutukea. Hän oli hyvin ylpeä osaamisestaan – ja tietysti vanhemmat myös.

Mukavaa päivää!