Klubileipä on yksi tunnetuimmista voileivistä. Tämä savutofua ja avokadoa sisältävä versio on helppo ja nopea tehdä. Harvassa ovat ihmiset, jotka eivät rakastaisi kunnon klubileipää. Rapeutta, savuisuutta, täyteläisyyttä – tässä leivässä on sitä kaikkea. Jos käytät vegaanista majoneesia, resepti on vegaaninen.

Tämä voileipäresepti on yksi puolisoni klassisimmista resepteistä. Hän on kokannut erilaisia klubivoileipiä varmaan yli kymmenen kertaa. Mutta joka ikinen kerta, kun olen saanut leivän eteeni, olen ollut ihan liian innokas maistamaan lopputulosta. Joten kuvaushommasta ei ole tullut yhtään mitään. Loman kunniaksi pyysin häntä viimein opettamaan mullekin, miten tämä klubivoileipä tehdään. Ja otin samalla tästä viimein kuvatkin. Ihan kovin montaa kuvaa en silti malttanut ottaa…

Itse innostun kesäaikaan aina voileivistä. Nehän ovat aina mainio valinta tilanteissa, kun ei tee mieli viettää yhtään enemmän aikaa keittiössä kun on ihan pakko. Tämä resepti toimii erityisesti silloin, kun sinulla on käsissäsi täydellisen kypsä avokado, jolle pitäisi löytää käyttöä.

Kuuluisien voileipien galleria

Wikipediasta löytyy muuten iso kategoria, johon on listattu hyvin monia erilaisia kuuluisia voileipiä. Sen perusteella klubileivän historia juontaisi 1880-luvulle, ja New Yorkin Union klubilla tarjoittuihin voileipiin. Mutta nämä alkuperätarinat ovat toki lähestulkoon aina kiistanalaisia, myös tässä tapauksessa. Klassiseen klubivoileipään tulee kanaa, pekonia, tomaattia, salaattia ja majoneesia.

En oikein osannut päättää, mikä wikipedian listalla olevista kuuluisista voileivistä oli ällöttävin. Ehkä voittaja löytyy taas kerran Iso-Britannian keittiöstä. ”Pasty barm” nimellä kulkeva voileipä, jonka täytteenä on perunaa ja lihaa sisältävä piirakka. Myös itävaltalaisen keittiön erikoisuus, spagettivoileipä, kuulosti aika karmivalta. Mutta, totuuden nimissä: suurin osa valikoimasta oli sellaista, että ihan mielelläänhän niitä söisi, kunhan vain saisi niistä jotenkin järkevät kasvisversiot aikaiseksi.

Listalta löytyi muutamia suomalaisia klassikkoleipiä. Esimerkiksi yksi oman lapsuuteni kulmakivistä, eli porilainen, oli mukana listauksessa. Pitäisi varmaan siis aloittaa tekemällä jonkinlainen kasvisversio porilaisesta! 🙂 En muuten ollut tiennyt, että porilaisen ovat kehittäneet Helsingin Yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan opiskelijat 1950-luvulla. He olivat myyneet porilaista omalla grillillään Uuden yliopppilastalon kulmilla.

Listalta löytyi myös toinen lapsuuteni klassikkoleipä – toast Hawaii, jossa uunissa paahdettavan paahtoleivän päälle laitetaan kinkkua, ananasta ja juustoa. Saksalaisessa versiossa mukaan laitetaan nähtävästi vielä kirsikkakin! Ehkä siitäkin pitäisi joskus kokata kasvisversio. Se saattaisi puhutella ainakin viisivuotiasta 🙂

Klubileipä sisältää: Avokadoa, savutofua ja maustettua majoneesia

Tämä klubileipäresepti on mukaelma Anna Jonesilta. Inspiraationa toiminut ohje on julkaistu Jonesin mainiossa kirjassaan ”A modern way to eat”. Jones tekee leipänsä yksikerroksisena, mutta mielestäni tähän kuuluu ehdottomasti kaksi kerrosta. Hän käyttää myös chipotle-tahnaa majoneesissa, jota omassa keittiössäni ei ole kyllä joka päivä saatavilla. Onneksi sekä sriracha että miedommat chilikastikkeet (esimerkiksi Texas Pete) toimivat tässä myös hyvin. Jos kaipaat voileipään lisää savuista meininkiä, lisää mukaan pari tippaa liquid smokea.

Omasta mielestäni klubileipä toimii hyvin tavallisella kaupan paahtoleivällä. Mutta, jos sinulla sattuu olemaan sopivasti hyvää hapanjuurileipää, se pääsee tässä leivässä hyvin oikeuksiinsa.

Jos haluat tarjota tämän ohessa jotain, helppo vihreä salaatti toimii aina. Samoin kuin yksinkertainen sosekeitto. Yksi klassikko on myös tarjota perunalastuja.

Pitäisi kyllä lisätä blogiin muutama muukin perus-voileipäresepti. Huomasin nimittäin, että täällä ei ole niitä vielä yhtäkään!

Sen sijaan hehkutakin toista Anna Jonesin ohjetta: hänen ideansa tarjota uunijuuresten kanssa romesco-kastiketta on aivan erinomainen.

Hyvää viikonloppua!