Thaihenkinen riisinuudelisalaatti on yksi kesäisistä suosikkisalaateistani. Raikas kylmä nuudelisalaatti on helppotekoinen ja edullinen. Käytin tällä kertaa proteiinina kuivattuja soijapaloja. Voit käyttää myös paistettuja tofukuutioita, tempehiä tai pakastepapuja. Salaatin voi valmistaa hyvin myös etukäteen, ja se valmistuu puolessa tunnissa. Täydellistä lomaruokaa, siis!

Ruoanlaittoni näyttää noudattavan aika täsmällistä vuodenaikojen kiertoa. Kun ulkolämpötilamittari nousee yli kahdenkymmenen, alan aina kiinnostua limetin, ruskean sokerin ja kalakastikkeen maagisesta yhdistelmästä. Toissakesänä kokkasin vietnamilaista nuudelisalaattia, jota tarjottiin lasipurkeissa piknikillä. Silloin tein myös kylmää riisinuudelisalaattia, jonka ainekset valikoituivat ”mitä kaapista löytyy” -periaatteella. Samat tunnelmat jatkuvat tänäkin vuonna.

Päädyin myös pohtimaan rutiineja ja niiden ulkopuolelle astumista.

Ihana, ihana sitruunaruoho

Kastike poikkeaa vietnamilaisesta nuudelisalaatista siinä, että lisäsin siinä on mukana pari sitruunaruohoa. Hienonsin sitruunaruohon aluksi hyvin pieneksi veitsellä, ja hakkasin sitä vielä vähän lisää morttelissa. Laitoin mukaan myös limetinlehden. Jätin sen pois lopullisesta reseptistä, mutta jos sitä sattuu olemaan sopivasti varastossa, käytä ihmeessä – se tuo vielä lisää raikkautta kastikkeeseen.

Säilytän itse sitruunaruohoja pakastimessa. Niistä käytetään vain paksut osat, joten leikkaa puiset varret pois. Myös valmis sitruunaruohotahna toimisi tässä hyvin.

Tämä riisinuudelisalaatti sisältää peruskasviksia: porkkanaa, kurkkua ja salaattia. Idutkin toimisivat, samoin kirsikkatomaatit. Nuudeleista tähän sopivat parhaiten riisinuudelit – mielellään ne, jotka ovat litteitä ja paksuudeltaan jotain 0,5-1 cm – luokkaa – samoja, joita käytetään pho-keitossa.

Lomatunnelmiin siirtyminen ei käy hetkessä

Lapsi jäi juhannuksena lomille päiväkodista. Olen suunnitellut ottavani loman aika rauhassa ja päivän fiiliksen mukaan improvisoimalla. Koska viime kuukaudet ovat menneet niin paljon kellon ja kalenterin kanssa, tuntuu raikkaalta olla tilanteessa, jossa ihan kaikkea ei ole suunniteltu etukäteen.

Löysin kevään aikana itsestäni yllättävän pedantin puolen, joka on tosi kiinnostunut aikatauluista. Joka tahtoo tietää etukäteen, mitä milloinkin tapahtuu tai pitäisi tapahtua. Osin tämä johtuu käytännön tarpeista. Duunikuvioissa, joissa tehdään paljon asioita yhdessä, on hyödyllistä varautua asioihin ennalta. Ja lapsen kanssa eläminen vaatii varautumista – aina on kaikenlaisia isoja ja pieniä toiveita ja tarpeita, joita tulee täyttää. Parikymppinen minäni olisi luultavasti kauhuissaan, jos hän saisi tietää siitä, miten kellotettua arkeni on nyt ollut.

Kalenterit ja to-do-listat lupaavat tehokkuutta. Ymmärrän hyvin, miksi ne houkuttelevat myös loma-aikana. Joskus, kun aikatauluja ei ole lyöty lukkoon edes osapuilleen, on lopputuloksena sellainen epämääräinen tunne. Jotain pitäisi tehdä, mutta vaihtoehtoja on lukuisia. Joskus on mukavaa alistua kirjatuille suunnitelmille: aluksi on luvassa on tätä, sitten tuota. Voi vain heittäytyä virran vietäväksi. Ei tarvitse selvitellä mitään, ei puntaroida vaihtoehtoja.

Viehätys on sama kuin valmiiksi kuratoiduissa ruokabokseissa: joku muu on tehnyt valinnan puolestasi.

Beigeä vai värikästä elämää?

Sarah Manavis kuvasi hauskasti tämänviikkoisessa Guardianin kolumnissaan beigeen pukeutuvia influenssereita. Ihmisiä, jotka kertovat rutiineistaan ja siitä, miten he tekevät samoja asioista päivästä ja viikosta toiseen. Ja polttavat iltaisin tuoksukynttilöitä.

Kolumnissa todettiin, että ehkä nykyisessä maailmantilanteessa tämä ajatus tuntuu tosi vetoavalta. Kun koko maailma tuntuu pelkältä kaaokselta, on mukavaa syleillä asioita, joihin sisältyy lupaus kontrollista. (Lisäksi aina voi nostalgisoida vanhoja hyviä aikoja.) Se edustaa tosi erilaista näkökulmaa kuin ne tarinat, joita suunnattiin nuorille vuosituhannen vaihteessa. Silloin puhuttiin paljon siitä, että tärkeää oli kokea seikkailuja ja ”nähdä ja kokea maailmaa”.

Manavis oli sitä mieltä, että tällainen rutiineihin kangistuminen ei tee hyvää ihmisille kuin yhteiskunnallekaan. Kolumnin viimeinen kappale oli hauskan poleemisesti kiteytetty. Kohtaa ei ollut ihan helpointa suomentaa, mutta lainaan sitä silti tässä:

”Tämä arkipäiväinen, lobotominen näkemys elämästä sisältää valheellisen lupauksen. Sen mukaan saamme syvää tyydytystä, jos hyväksymme sen tarjoaman yksitoikkoisuuden. Mutta meidän pitäisi laajentaa näkemyksiämme siitä, millainen maailmamme tulisi olla – ei supistaa sitä massakulttuurin kapeaan muottiin sopivaksi. Vaikka elämä olisi aamutreenejä ja aikaisia nukkumaanmenoaikoja, ei sen tule olla jäykkää ja tylsää. Elämän tulee olla monipuolista ja tyydyttävää; sen tulee olla hauskaa. Meidän ei tule luottaa heihin, jotka yrittävät vakuuttaa meille, että mikä tahansa vähempi on parasta, mitä maailmassa on tarjolla.”

Arvostin tätä tulevaisuususkoa. Kolumni oli herättänyt paljon keskustelua – monet olivat kirjoittajan kanssa eri mieltä. He korostivat että järkevintä on olla onnellinen arkisista läheltä löytyvistä asioista. Ja ettei kannata ajatella, että elämä on merkityksellistä vain jonain erityisinä hetkinä kun noustaan arjen yläpuolelle ja lähdetään erikseen seikkailemaan.

Vapaus peloista – aina kiehtovaa

Itse suhtaudun hyvin suopeasti ajatukseen näkökulmien laajentamisesta. Varsinkin näin loma-aikana. Lapsen suosikkisäe Cha cha chassa on aina ”nyt lähden tanssimaan / niinku cha-cha-cha / enkä pelkääkkään tätä maailmaa” – tätä kohtaa on laulettu monet kerrat. Joskus arvelen, että nämä säkeet ovat syy siihen, miksi monet lapset tykkäävät laulusta erityisen paljon. Sillä kukapa meistä ei tahtoisi olla vapaa peloista!

Tämä kuva on Kalajoen hiekkasärkiltä viime viikolta, oli ihanan kaunis päivä. Tämä riisinuudelisalaatti on muuten lähestulkoon ainoa ns. salonkikelpoinen ruoka, jota olen laittanut viimeisen kuukauden aikana, sellaista se joskus on 🙂

Jos limetti, kalakastike ja ruskea sokeri ovat myös sinun juttusi, kannattaa testata myös toinen suosikkini: aasialainen raastesalaatti – se toimii erityisen hyvin varhaiskaalin kanssa.

Hauskaa heinäkuun alkua!

PS: Tervetuloa myös kaikille uusille uutiskirjeen tilaajille! Teitä on tullut paljon lisää viime aikoina, tilaajamäärä on mennyt jo reilusti yli sadan. Jos et tilaa vielä uutiskirjettä, sen voi tehdä tästä:

Piristä sähköpostiasi ruokakuulumisilla – tilaa uudet reseptit sähköpostiisi:

En jaa osoitettasi koskaan eteenpäin, ja voit lopettaa tilauksen koska vain.