Nyt pelataan varman päälle! Tällä reseptillä syntyy yksinkertainen ja herkullinen papuannos. Resepti on edullinen, helppo ja sisältää reilusti proteiinia. Tätä ruokaa voi tarjota ja syödä viikoittain ilman että samalla täytyy kyseenalaistaa elämän merkityksellisyys. Voit käyttää tähän monia eri papuja, esimerkiksi borlottipapuja, valkoisia papuja tai jopa kidneypapuja. Parhaimmassa tapauksessa tähän sopivat yön yli turvonneet ja itsekeitetyt pavut. Mutta ihan hyvää jälkeä tulee myös, jos käytät kahta valmista paputölkkiä.

Kuten kuvista näkyy, käytin itse tällä kertaa valkoisia papuja. Valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa saattaa tulla mieleen se valmistölkkiruoka. Se esanssimaku kannattaa nyt vain unohtaa kokonaan. Tällä reseptillä ei ole yhtään mitään tekemistä sen kammottavan brittiläisen aamiaisklassikon kanssa.

Samalla tämä resepti on niin helppo, että mietin, kannattaako tätä edes kirjoittaa ylös. Mutta usein ne parhaat reseptit ovat niitä, jotka ovat melkeinpä itsestäänselviä. Muistan pohdiskelleeni tätä tematiikkaa aiemminkin maustevoista kirjoittaessani.

Taustaa

Törmäsin itse tähän pari kuukautta sitten sattumalta Bellingcatin perustajan Eliot Higginsin somepostauksesta – kyllä sitä voikin löytää reseptejä ties mistä paikoista! Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Higgins mainitsi lisäävänsä ruokaan grillattuja paprikoita sekä chiliä ja tarjoavansa ruoan keitetyn riisin kanssa. Toimii varmasti erinomaisesti. Itse tartun tähän reseptiin myös silloin kun kokkaan mezejä. Alkuperäinen resepti on borlottipavuille, mutta valkoiset pavutkin toimivat erinomaisesti.

Ajattelin muutenkin ottaa lähikuukausien teemaksi uusien papureseptien löytämisen. Meillehän tuutataan tällä hetkellä joka paikasta pavunsyömisen ilosanomaa. Ja on siinä oma pointtinsa: pavut ja linssit ovat terveellisiä ja ekologisia, ja käytössä monissa keittiöissä maailman ympäri. Sain itse vasta inspiraatiota aiheeseen selaillessani Cool beans -keittokirjaa.

Reseptissä on muuten paljon samaa kuin tänne aiemmin lisäämässäni kreikkalaisessa valkopapu-tomaattikastikkeessa. Kreikkalainen versio maustetaan voimakkaammin yrteillä.

Suomalaiset syövät palkokasveja muuten keskimäärin vain yhden ruokalusikallisen päivässä. Tämä fakta saattaa kertoa jotain siitä, että heillä ei ole yleensä liikaa hyviä papureseptejä. En aio jeesustella tätä enempää palkokasvien terveysvaikutuksilla.

Itsehän olen filosofi, eikä ammattikuntani edustajia yleensä tunneta terveellisistä elämäntavoista. Päinvastoin: filosofian alkuhämärässä lymyää jopa ajattelijoita, joilla on ollut hyvin kriittinen suhde palkokasveihin. Erityisesti Pythagoras oli kuuluisa kolmiomääritelmänsä ohella papuja kohtaan tuntemastaan epäluulosta. Pythagoraksen mukaansa sielut asuivat pavuissa, ja siten papujen syöminen rinnastui kannibalismiin. En lähde erittelemään tätä teoriaa pidemmälle. Joudun vain toteamaan filosofit osaavat luoda kaikenlaisia teorioita, joissa ei ole päätä eikä häntää – nämä houreet eivät ole edes pahimmasta päästä. (Henkilökohtainen inhokkini kaikista mahdollisista teorioista on muuten antinatalismi. Oma kantani on siis anti-antinatalismi.)

Reseptiin liittyy pari peukalosääntöä. Ei mitään monimutkaista.

Peukalosäännöt

• Reseptissä pavut tarjotaan tomaattikastikkeessa, johon tulee paistettua sipulia, valkosipulia, tomaattipyreetä, sokeria, tomaattimurskaa ja oliiviöljyjä. Lisäksi mukaan laitetaan porkkanakuutioita. Tämä on hyvin yksinkertaista. Ruoka koristellaan persiljalla ja halutessa sitruunalla. Voit valmistaa samalla tavalla myös oliiveja.
• Ruoan voi tarjoilla joko lämpimänä, huoneenlämpöisenä tai kylmänä. Näistä kaksi viimeistä ovat yleisimmin käytössä, lämpimät pavut ovat enemmänkin anomalia.
• Jos käytät kuivia papuja, liota niitä yön yli ja keitä ne aluksi tavalliseen tapaan. Tarkkaa keittoaikaa on vaikea antaa, luota omaan makuaistiisi.
• Pavut on hyvä huuhdella siivilässä juoksevan veden alla ennen kuin lisäät ne. Tämä on makukysymys, mutta ainakin itse pidän papujen keittoliemen mausta sen verran vähän, että pieni raikkaus on tervetullutta.

Muita tunnelmia: eli vauva-arkea

Tässä osoitteessa iloitaan kevään tulosta – kalenterin mukaan eli siis virallisesti se alkaa nyt sunnuntaina! Olen nauttinut paljon appelsiinien sesonkikaudesta. Olen tehnyt paljon erilaisia appelsiinismoothieita ja inkiväärishotteja. Puoliso osti juuri ison määrän päärynöitä, niistäkin olisi kiva tehdä jotain hyvää. Yleensä syön kyllä hedelmät hedelminä – tässä blogissa on tosi vähän reseptejä hedelmille.

Viime kuukausien aikana, pukatessani lastenvaunuja paikasta toiseen, olen kuunnellen sopivan hetken tullen Dingon Nahkatakkista tyttöä yleiskäyttöisenä soundtrackina: ”Hän tulee vastaan ei mitään ilmein / Nuori elämänsä on kahlehdittu vaunuihin / On vaunuissa lapsi taas sataa lunta / On tähdet yksin rooleissaan / Kun hän työntää lastenvaunujaan / Ja kulkee ilman saattajaa.” Nyt, jos lumihanget alkavat olla takanapäin, pitää löytää jotain muuta kuunneltavaa. Vauvakin kasvaa joka päivä. Viime viikolla olimme tunnistavinamme hänen ensimmäisen sanansa. Se oli äiti.

Hyvää uutta viikkoa! Ja iloa kokkaamisen kanssa!