Tällä kertaa mennään leivonnan puolelle. Nämä kaura-rusinakeksit ovat todella herkullisia, eivätkä ne ole liian makeita. Yleisfiilis on turvallinen ja kotoisa, kekseissä on tosi kiva suutuntuma. Leivoin näitä nyt ennen pahimpia kesähelteitä – ajattelin, että kesäreissuille on mukava ottaa mukaan pari itsetehtyä keksiä valmiiden välipalakeksien sijaan. Nämä keksit ovat myös lapsen suosikkikeksejä, ja hän nautti niitä kylmään maitoon dipattuna.

Mulla alkoi nyt lomat, ja ajattelin, että nämä keksit sopivat lomanalku-tunnelmiin enemmän kuin hyvin. Joskus sitä haluaa saada tunteen siitä, että elämä on hanskassa, kaikki on vakaalla pohjalla ja kaaos kaukana. Sellaisina hetkinä kaura-rusinakeksit ovat täydellistä kokattavaa. Valmista keksiä puraistessaan sitä saattaa alkaa itsekin uskoa omaan illuusioonsa. Ei pidä väheksyä leipomiseen liittyvää taianomaisuutta 🙂

Joten kaaoksesta en puhu siis tällä erää mitään! Menin tänään muistuttamaan lasta siitä, että Linnanmäki on olemassa. Sen jälkeen hän ei ole saanut paikkaa pois mielestään. Joten omissa suunnitelmissani ensi viikolle on pyörähtää ainakin siellä sen ilmaislaitteissa. Ja syödä hattaraa. Tärkeitä asioita.

Resepti on Georgina Haydenin kirjasta Stirring slowly. Se on hänen ensimmäinen keittokirjansa. Ohjeessa käytetään mantelivoita, mutta koska en itse pidä koskaan mantelivoita kaapissa, joten korvasin tämän helpostilähestyttävämmällä versiolla. Rakastan Haydenin tuoretta Nistisima-keittokirjaa – siitä on kokattu paljon – mutta nopean selailun perusteella oli tässä hänen ensimmäisessä kirjassakin paljon hyvää. Monet resepteistä ovat ihanan helposti kokattavia: tämä on niitä keittokirjoja, joista voi kuvitella kokkaavansa jotain arki-iltanakin. Otin ohjelmistoon testata ainakin yhtä reseptiä kirjasta loman aikana – mutta en aio ottaa mitään paineita asian kanssa 🙂

Mukavaa uutta viikkoa!