Bouillabaisse on klassinen eteläranskalainen kalakeitto. Tämä kasvisversio antaa fenkolille, valkoviinille ja tomaatille mahdollisuuden loistaa yhdessä. Kasviskeitto tarjoillaan rouillen, paahdetulla paprikalla maustetun majoneesikastikkeen, kanssa. Kuten keitot usein, myös tämä bouillabaisse maistuu parhaalta tuoreen leivän kanssa.

Kiitos kanssamatkustajalle inspiraatiosta

Halusin juhlistaa töihinpaluuta ja yhden vaikean jutun valmiiksi saamista asteen tavallista paremmalla ruoalla. Inspiraatio tuli metromatkalta, jossa vastapäätä istuneella tyypillä pilkisti ostoskassista tillinippu. Mikä ihana kesäinen yrtti! mietin ihastuneena. Loppumatkan visioinkin, että mikä olisi paras tapa päästä itse kokkaamaan tillistä jotain. Päädyin kalakeiton kasvisversioon, ja keitoksi valikoitui puolestaan ranskalainen bouillabaisse. Ihan jo siksi, että en ole kokeillut tämän keiton kokkaamista aiemmin.

Kävin hakemassa lapsen ruokakassin kanssa tarhasta. Hän kertoi, että heilläkin oli ollut lounaaksi kalakeittoa, mutta hän oli päätynyt sittenkin syömään kasvissosekeittoa. ”Se oli aika tulista”, hän nurisi. Ja jatkoi sitten sanomalla, että kodin kalakeitto on niin paljon parempaa kuin päiväkodin kalakeitto.

Tästä ilahtuneena kerroinkin sitten hänelle, että hienoa, meillä on tänään ruoaksi vähän niinkuin kalakeittoa. Kotimatkan aikana kuusivuotias alkoikin kysellä keiton yksityiskohtia: ”tuleeko siihen kalaliemikuutiota?” hän aloitti, hän kun on kerran kokannut itsekin kalakeittoa ja tiesi, että oikeaan keittoon tulee kalalientä… Ei tule, jouduin myöntämään. Ja pian jouduin kertomaan, että itse asiassa tähän keittoon tulee fenkolia ja tomaattimurskaa. Voi sitä pettymyksen määrää pienen ihmisen kasvoilla! Lapsi alkoi itkeä. Ja juoksi sitten kallion päälle murjottamaan. Naapuritalon seitsenvuotias lapsikin tuli ihmettelemään, mitä on tapahtunut. Jouduin kertomaan hänelle, että kaveri tuolla murjottaa siksi, että hän ei saanutkaan oikeaa kalakeittoa.

Lopulta, erityisesti sen vilpittömän ”kodin kalakeitto on niin hyvää” -arvion vuoksi, lupasin lapselle, että pian me teemme myös jotain tavallista kalakeittoa. Mutta minä nautin tästä keitosta. Kenties se on enemmän aikuisen kuin lapsen makuun.

(Tämän käänteinen esimerkki on puolestaan uusi Sylvanian families -elokuva. Lapsi haluaisi ehdottomasti päästä katsomaan sen. Trailerin perusteella en ole oikein vakuuttunut. Pelkään nukahtavani. Koko elokuvassa ei näytä olevan hitustakaan konfliktia. Ehkä käyn elokuvan kohdalla läpi samanlaisia tuntemuksia kuin mitä lapsi käy hetkellä, kun hän huomaa, että hänelle tarjotussa ruoassa on fenkolin ja valkoviinin vieno tuoksu.)

Pari käytännön yksityiskohtaa

Ajattelin metromatkan aikana vielä naiivisti, että keitto olisi nopea juttu kokata. Mutta väärässä olin. Tomaatin etiikkaisuuden vuoksi tällä keitolla on aika pitkä haudutusaika, 45 minuuttia. Mutta sellaista se joskus on. Poreilun ajan voi tehdä jotain muuta – kuten vaikkapa siivota keittiön 😉

Tässä reseptissä keitto tarjoillaan rouillen kanssa. Käytännössä rouille on maustettu, itsetehty majoneesi. Tunnustan, että jätin rouillen teon puolisolleni, hän kun osaa tehdä sen paljon paremmin kuin minä. Mun majoneesini eivät aina saostu niin hyvin kuin mitä pitäisi. Joten olen jättänyt opettelematta asiaa, ja noidankehä on valmis, toinen osaa tehdä täydellistä majoneesia ja toinen ei mitään… Jos tekisin keiton alusta loppuun itse, harkitsisin vakavasti, että käyttäisin valmismajoneesia, jota maustaisin vähän valkosipulilla.

Vielä yksi varoituksen sana. Tämä keitto ei edusta taloudellisinta kokkaamista. Siksi tämä menee omassa kategorisoinnissani enemmän juhla- kuin arkiruoaksi. Keittoliemeen käytetään valkoviiniä, eikä fenkolikaan tai välttämättä tuore leipäkään ole halvimmasta päästä. Sahramista en edes mainitse mitään. Itse jätin sen lisäämättä, vaikka autenttisuus sitä varmaan vaatisikin. Mutta: halvemmaksi tämä keitto silti tulee kuin annoksen tilaaminen ranskalaisessa bistrossa. Ja keitosta riittää syötävää useammaksikin kerraksi, tästä tulee noin kuusi annosta. Se maistuu erinomaiselle myös uudelleenlämmitettynä.

Mutta lopuksi kuitenkin hehkutus: tämä keitto sopii erinomaisesti tilanteisiin, kun haluat kokata jotain vähän erityisempää, mutta et kuitenkaan mitään liian vaativaa. Itse lusikoin tätä ja haaveilin olevani Etelä-Ranskassa. Mutta on se kiva olla Suomessakin.

Piristä sähköpostiasi ruokakuulumisilla – tilaa uudet reseptit sähköpostiisi:

En jaa osoitettasi koskaan eteenpäin, ja voit lopettaa tilauksen koska vain.

Loppuun vielä mainos: blogin postaustahti tulee taas oletettavasti hiljenemään syksyn ja arjen kiireiden ottaessa tilaa. Jos haluat seurata blogin kuulumisia ja saada resepti-inspistä, varmin keino on tilata mun uutiskirjeeni, jos et jo tee sitä. Kiitos samalla kaikille nykyisille tilaajille! 🙂 Teitä on jo yllättävän paljon – miltei parisensataa. Syksyn kiireistä huolimatta koitan pitää jonkinlaista vahtia myös täällä, syksyn satokaudessa on sen verran paljon ihania aineksia. Itse saan ainakin paljon iloa siitä, että jotenkin pysyn sesongin vihanneksissa kiinni. Siitä tulee mukava, maanläheinen fiilis.

Mukavaa viikkoa!