Korealaiset salaattinyytit ssamjang-kastikkeella syödään rennosti käsin. Vaikenta tässä reseptissä on nimi, samgyeopsal, mutta onneksi resepti on nimeään helpompi. Ruoka kootaan vasta pöydässä, joten salaatinlehdet pysyvät todella rapeina. Tein itse tämän arki-iltaan sopivassa hengessä kuivatusta soijarouheesta. Spesiaalimpana hetkenä reseptiin sopisi myös joku muu paistettu tai grillattu kasvisproteiini. Tempe, tofu, seitan, sienet tai valmiit soijasuikaleet – kaikki ne sopisivat erinomaisesti nyyttien sisään. Ohje on vegaaninen.

Huomaan muuten myös, että tämänvuotinen ruokien hinnan nousu on vaikuttanut mulla aika paljon kokkaamiseen ja niihin resepteihin, mitä tänne tulee kirjoitettua ylös. Varsinkin soijasuikaleet ja soijarouhe ovat olleet aktiivisemmassa käytössä kuin pari vuotta sitten. Kun katsoin viimeaikaisia reseptejäni, tuntui että lähestulkoon joka kolmannessa käytettiin soijarouhetta. Oli tikka masalaa soijapaloilla, korealaista doenjang jjigaeta soijapaloilla. Ja sitä käytettiin vegaaniseen gulassiinkin. Kaikkein eksoottisimmista kokeiluista en ole edes kehdannut kirjoittaa tänne…

Ssamjang-kastike vaatii: gochujangia ja doenjangia

Ssamjang-kastike on ollut tosi pitkään mulla listalla kohdassa ”olisi kiva kokeilla joskus”. Nyt, kun viimein kokkasin tätä, en voinut kuin ihmetellä, miksi resepti oli jäänyt niin pitkään toteutusta vaille. Ssamjang-kastike kun ei vaadi mitään ihmeellistä – muutama aines sekoitetaan yhteen ja siinä se.

Tähän reseptiin tarvitaan kahta tyypillistä korealaisen ruoanlaiton ainesosaa: gochujang-tahnaa sekä doenjang-soijapaputahnaa. Myös kimchistä on paljon iloa. Itse käytin vegaanista kimchiä, jota olin kokannut joskus kesällä tällä reseptillä. Se maistui vielä noin neljän kuukauden jälkeen, yllättävän hyvälle. (Purkin pohja tosin alkaa jo uhkaavasti häämöttää. Käsissä oleva psorini on ollut viime aikoina aika pahana. Avohaavat käsissä eivät hirveästi kannusta chilitahnan tekemiseen, hanskoista huolimatta.)

Doenjang-soijapaputahna on vähän huonosti saatavilla marketeista. Voit korvata sen tummalla misotahnalla, vaikka maku ei tällöin ihan sama olekaan. Voit myös toki lähteä ihan toiseen suuntaan, ja tarjota nyytien kanssa tämäntyyppistä gochujang-kastiketta.

Jos päädyt hankkimaan doenjang-tahnaa, sitä voi käyttää myös tähän: Doenjang jjigae

Kokkasin itse proteiinia tuplamäärän reseptiin verrattuna. Huomasin, että tällä tavoin maustettu soijarouhe on yllättävän monipuolista. Loppuosaa tuli käytettyä tacojen täytteenä – muutenkinhan tämä on hyvin samanoloinen ruoka kuin täytetyt tacot.

Reseptin taustalla: Samgyeopsal

Resepti pohjaa Jordan Bourken ja Rejina Pyon erinomaisen Our Korean Kitchen -kirjan samgyeopsal-reseptiin. Tämä liharuoka on hyvin pidetty eteläkorealainen annos. Se sisältää ohueksi viipaloitua, grillattua porsaan vatsaa. Resepti nousi suosioon vasta muutamia vuosikymmeniä takaperin, ja ensimmäiset maininnat tästä ruoasta löytyvät vasta 1980-luvulta. Sitä ennen porsas ei ollut kovin suosittua proteiini Etelä-Koreassa, ja suurin osa resepteistä antoi lähinnä ohjeita siihen, miten peittää sen maku mahdollisimman hyvin.

Samgyeopsal-resepteille tunnusomaista on, että salaatinlehden sisään kääritään riisiä, kimchiä, jotain proteiinia ja ssamjang-kastiketta. Myös ohuet valkosipulin suikaleet sopisivat ehdottomasti mukaan. Ha-Joon Chang aloittaa tuoreen kirjansa Edible Economics: A Hungry Economist Explains the World kertomalla, että eteläkorealaiset syövät enemmän valkosipulia kuin mikään muu kansa maailmassa. Määrä on huikean iso – 7,5 kilogrammaa vuodessa jokaista eteläkorealaista kohden. Se on yli kymmenkertainen määrä verrattuna italialaisiin, joiden keskimääräinen valkosipulin kulutus on 750 grammaa. ”Jos olet elänyt elämäsi valkosipulihirviöiden kanssa, et huomaa kuinka paljon valkosipulia kuluu”, Chang kertoo ja kuvaa kulttuurishokkia, mikä tapahtui hänen muuttaessaan 1980-luvun Iso-Britanniaan, ja jossa valkosipuli oli nostettu lähestulkoon kansakunnan vihollisen asemaan.

Hyvä käytännöllinen piirre tässä juttu ruoassa oli myös se, että tähän voidaan käyttää jäävuorisalaattia. Jäävuorisalaatti on myös verrattain edullista, ja on iältään pitkäkestoisempi kuin jopa eräät pääministerit.

Mulle tuli tästä reseptistä vähän kaalikääryleet mieleen. Fiilis tosin oli paljon suoraviivaisempi ja spontaanimpi kuin niissä.

Woks of Lifessa kokattiin muuten vasta vegaaninen samgyeopsal-resepti, jossa käytettiin osterivinokkaita lihan korvaajina. Kaikki ainekset sijoitettiin kulhoon salaatinlehtien sijaan. Jos siis ajatus käsinsyötävästä annoksesta ei innosta, tästä reseptistä saa helposti myös kulhoruoan.

Tämä ruoka on myös siitä mukava, että toimii hyvin myös lämpimämmillä keleillä. Niitä odotellessa!

Piristä sähköpostiasi ruokakuulumisilla – tilaa uudet reseptit sähköpostiisi:

En jaa osoitettasi koskaan eteenpäin, ja voit lopettaa tilauksen koska vain.