Kiinalainen salaatti ottaa inspiraationsa 1990-luvun kiinalaistyylisestä kanasalaatista. Samalla se vei minut miettimään hetkeksi ysärinostalgiaa. Talvisaikaan – ja tämänhetkisillä vihannesten hinnoilla! – tämän voi tehdä erinomaisesti kaalista ja juureksista, jolloin ruokaa on lähestulkoon juuressalaatti. Kesällä voi improvisoida enemmän. Salaattikastike, johon tulee maapähkinävoita ja limettiä, on reseptin keskeisessä osassa. Proteiinin voit valita mieltymystesi mukaan.

Ysärinostalgiaa lautasella

Resepti on Saveur-lehden inspiroima, ja se oli yksi kohta heidän ”ruokia 1990-luvulta” -nostalgiatrippailussaan. Tämä teema puhuttelee kyllä herkästi mua! Monet jutussa mainituista asioista olivat Suomessakin hyvin esillä: Cosmopolitanit, suklaafondantleivokset, guacamole, gazpacho. Olisin itse lisännyt mukaan myös balsamicokastikkeen ja ensimmäiset paninit.

Ruokia, joilla oli silloin eri merkitys ja asema kuin nykyisin. Joten muistaminen saattaa viedä hetkeksi erilaiseen elämäntilanteeseen, erilaisine velvollisuuksineen ja ilonaiheineen. Kenen kanssa Cosmopolitaneja nautittiin, mistä silloin puhuttiin? Millaisten keittiökaappien sisältä ruokia etsittiin, miltä lorviminen keittiössä koulun jälkeen tuntui, kun mietti että mitä sitä nyt tekisi. Miten innolla katettiin ruokaa uusille lautasille, koristeltiin tomaatti-mozzarellasalaatti balsamicolla.

Ymmärrän tosi hyvin, miksi ysäristä puhutaan tällä hetkellä paljon muoti-ilmiönä. Suomessa se kultaisin ysäriaika sijoittuu oletettavasti vuoden 1995 MM-kullan ja Lahden hiihdon maailmanmestaruuskisojen (helmikuu 2001) väliselle ajalle. Miksi ysäri sitten puhuttelee? Joku vastaisi ehkä, että nykyajan vaikeudet ja dystooppiset piirteet ovat saanneet ihmiset kaipaamaan jotain vanhaa ihanaa myyttistä aikaa, jolloin kaikki oli paremmin ja helpommin. Usein sellainen sopivan turvallinen, riittävän etäinen mutta silti tarpeeksi läheinen kultakausiaika sijoittuu nimenomaan 1990-luvulle.

Asiasta on keskusteltu myös akateemisessa tutkimuksessa. On esimerkiksi esitetty, että Friends –sarjan valtava suosio perustuu nimenomaan sen luomaan illuusioon verrattain stressittömästä aikuisuudesta, jossa nuorilla ihmisillä on ympärillään paljon merkityksellisiä sosiaalisia suhteita, ja murheetkin ovat sopivan pienimutoisia. Tällaisten tarinoiden parissa voi olla ihana viettää aikaa, katsella tuon ajan ongelmia. Paradoksaalistahan tässä on se, että vuoden 2008 finanssikriisi että pandemia-aika ovat vaikuttaneet milleniaaliiin työuriin ja taloudellista toimeentuloon todella paljon – sen vuoksi heillä saattaa olla halua viritellä ysärinostalgiaa, vaikka heillä ei edes olisi alkuperäistä kosketusta yhdeksänkymmentälukuun. Ja mikäs siinä. Muistan itse ysäriltä oman kaipailuni 1970-luvun hippitunnelmien pariin – kai sitäkin voisi koittaa ymmärtää jonkinlaisen kulttuurisen selityksen kautta.

Mutta vaikka ysärinostalgialla on myös synkkä puolensa, ei se poista mihinkään sitä, että aikakauden kuvastossa ja merkeissä on paljon hienoja ja iloa tuottavia asioita. Olen itse miettinyt aina joskus kirpputorilla, että olisi kiva hankkia muutamia tuon ajan ruokakirjoja – niissä kun on nykypäivän perspektiivistä ihan villejä kuvausratkaisuja – mutta onneksi en ole lähtenyt vielä hamstraamaan asiassa. Myös kuivakukkien asettelu on alkanut kiinnostaa kummasti, vaikka mulla ei ole kotona edes paikkaa, minne voisin sijoitella näitä kukka-asetelmia 🙂

Kiinalainen salaatti: Oikeammin Yhdysvaltain-kiinalaista fuusiota

Mutta siirtykäämme hiljalleen kolmenkymmenen vuoden takaisista ajoista kohti nykypäivää ja eteen katettua salaattiannosta.

Tämän reseptin pohjana on kiinalaistyylinen kanasalaatti, johon tulee kanaa, rapeaksi paistettuja wonton-lastuja, kanaa ja seesamikastiketta. Jo limetin mukanaolosta näkee, että resepti on yhdysvaltain-kiinalainen: sen kehittäjäksi nimetään Sylvia Cheng Wu, joka piti Hollywoodissa Wu’s Garden -nimistä ravintolaa. Autenttisempaan reseptiin voi tutustua täältä. Itse vaihdoin friteeratut wonton-kuoret pähkinöihin helppouden nimissä.

Kuvasta näkee, että kasvikset ovat juuri niitä, mitä on saatavilla helposti maaliskuun satokausiaikaan: lähinnä juureksia ja ruusukaalta. Muutama kirsikkatomaatti ihan vain värin vuoksi. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että improvisaatio on tämänkin reseptin kanssa enemmän kuin sallittu.

Proteiinilähteenä käytin tofu skinejä, koska niiden rakenne on aika samankaltainen kuin riivityssä kanassa. Pussi näyttää tältä:

Näitä varten pitää tehdä kauppareissu aasialaiseen kauppaan. Jos tämä ei nappaa, voit korvata tikut esimerkiksi turvotetulla soijasuikaleilla tai paistetulla tofulla.

Tämä kiinalainen salaatti yhdistää hauskasti kahta mun vakio-ohjetta, joita kokkaan usein kun haluan jotain raikasta aasialaishenkistä syötävää. Ensimmäinen näistä retkinuudelisalaatti ja toinen thaimaalainen raastesalaatti. Jos tykkäät raikkaista salaateista, voin suositella vahvasti myös molempia niistä!

Hauskaa päivää!