Helppo pastasalaatti on nopea ja maukas retkieväs. Retrohenkinen salaatti toimii erinomaisesti piknikillä tai reissun päällä. Se on nopea tehdä, valmista tulee noin 15 minuutissa. Tämä pastasalaatti muistuttaa paljon klassista italiansalaattia. Valitse vihannekset sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Proteiini tulee savutofusta.
Salaatti on yksinkertainen luomus. Isoin jippo tulee hyvästä kastikkeesta. Salaattiin tulevat kasvikset keitettiin loppuvaiheessa yhdessä pastan kanssa. Koko hommasta selviää siis yhden kattilan tiskaamisella. Näppärää!
Koska tämä pastasalaatti on niin helppo, puhun mieluummin muista vaikutelmista viikon varrelta.
Olen viettänyt heinäkuuta pyöräillen pääkaupunkiseutua ympäri. Stadin pyöräverkosto on kyllä upea! Nautin paljon vaikkapa Viikki–Lanternan välisestä osuudesta nyt, kun se on viimein valmistunut. Samoin kaikki sillat kauniilla säällä, silloin kun niissä ei ole liikaa liikennettä, ovat ihania polkea. Se lämmin tuulenvire iholla ja hiuksissa tuntuu joskus aivan huumaavalta.
Kanasaalis-museossa
Viime viikolla kelit olivat kuitenkin heikompia, joten päädyimme Kansallismuseolle bussilla.
Kansallismuseo-nimi oli lapselle entuudestaan tuntematon. Hän alkoi heti vitsailla, ikään kun ei osaisi sanoa lainkaan sanaa ”kansallis”. Paikan nimeksi tulikin sitten kanasaalis-museo. Kun tämä nimi oli kerran iskostunut mieleen, sitä oli tosi vaikeaa saada pois. (Millainen olisi kanasaalispuku ja kanasaalisromatiikka? Kanasaalissosialismi? Kuuluuko se kettujen kulttuuriin?)
Menimme museolle bussilla. Samalle linjalle oli päätynyt myös vihainen, oletettavasti päihteiden vaikutuksen alainen mies. Joka oli hyvin pahalla tuulella. Hän soitti yhden puhelun. Kirosanoja tuli niin paljon, että puhelua sivusta kuunnelleen viisivuotiaan hiukset olivat nousta pystyyn!
Lapsi oppi kevään aikana, että on olemassa kaksi kirosanaa. (Olimme pitkään kipeänä, hermot olivat aika kireänä.) On ”Kaikkein pahin kirosana, se veellä alkava” ja se ”toinen paha kirosana, se joka alkaa peellä”. Bussissa hän nyt oppi, että näitä sanoja voidaan käyttää reilustikin.
Sanoja ei tarvitse olla montaa, mutta niitä voi silti käyttää rikkaasti
Järkytyksen vähentämiseksi aloitin hänen kanssa salaisen leikin. Laskimme montako kertaa mies kiroili tuon yhden puhelun aikana. Pääsimme kahteenkymmeneenkolmeen.
Astuessamme ulos bussista lapsi oli tosi hämmentynyt. Hän ihmetteli, että miksi bussikuski ei ollut poistanut miestä pois bussista. Koitimme selittää, että jotkut säännöt ovat enemmän kohteliaisuussääntöjä kuin oikeasti pahoja rikoksia. (Saattaa olla, että lapsille ollaan yleisesti säännöistä tiukempia – he saavat tosi epärealistisen kuvan sääntöjen noudattamisen tärkeydestä.)
Pääsimme onneksi kanasaalismuseolle. Opasteiden lukemisesta ei tullut vieläkään mitään. Edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt pidempi aika. Oli hauskaa päästä käymään museossa nyt, sillä syksyllähän koko paikka menee pitkäksi aikaa remonttiin.
Museo- ja kaupunkikierroksen jälkeen pohdimme kotona mitä päivästä oli jäänyt käteen. Ja mitä lapsi vastasi? Oliko vastaus tarina siitä, miten Akseli Gallen-Kallela närkästyi niin paljon valtioneuvoston vaatimusta tehdä Suomen lipusta sinivalkoinen, että hän lähti mököttämään maaseudulle? Ei toki. Jonkinlainen ymmärrys kaksipäisestä kotkasta? Museon upeat freskot? Eväänä ollut pastasalaatti? Ei, ei ja ei. Vaan mies joka kiroili yhden puhelun aikana 23 kertaa…
Tapaus osoitti taas sen, että matkailu avartaa. Usein ennalta arvaamattomilla tavoilla. Eikä tarvitse lähteä edes kauas kotoa. Kunhan vain avaa silmänsä ja korvansa…
Tyyne Esko – Taiteilija Kokkolasta
Omaa, vielä vähän keskipohjalaista sydäntäni lämmitti kovasti nähdä kanasaalismuseossa jotain Kokkolasta! Underground-kuvataiteilija Tyyne Esko (os. Hautakoski, 1920-2011) teki selväksi, mitä mieltä oli asioista. Hän maalasi protestitauluihinsa kuvia, jossa poliitikot ja kanssaihmiset saivat kuulla kunniansa. Esko syytti kanssaihmisiään usein moraalittomuudesta.
Tyyne Eskon kerrontatapa on täysin päinvastainen kuin vaikkapa Maríasin kirjoissa. Maríasilla ihmiset kertovat asiansa osana jotain sosiaalista todellisuutta. Ja miettivät, millaisen vaikutuksen heidän sanottavansa saa aikaan muissa ihmisissä. Eskon asenne tuntuu olevan puolestaan, että totuus puhukoot puolestaan! Moraalinen saarnaaminen on puhdistavaa, sen tavoitteena on paljastaa raaka pohjimmainen totuus.
Kontrasti on myös hyvin jyrkkä, jos maalauksia verrataan samaan aikaan Ateneumissa esillä olevaan Albert Edelfeltiin. Edelfelt imarteli usein mallejaan mahdollisimman paljon, saadakseen heiltä myös jatkossa tilauksia. Tämä puoli ei kiinnostanut Tyyne Eskoa. Sen sijaan hänellä oli vahvoja näkökulmia kanssaihmistensä epäoikeudenmukaisuudesta ja pahuudesta.
Tällä asenteella ei hankita tukijoita ja ymmärtäjiä. Ei varsinkaan oman paikkakunnan sisältä.
Ei ole salaisuus, että pohjalaiset paikkakunnat ovat usein todella sisäänpäinlämpiäviä. Sillä on hyvät puolensa. Vaikkapa talkoohenki on vahvempi kuin mitä kaupunkimaisessa Suomessa noin keskimäärin. Ja koetaan velvollisuutena, että muista ihmisistä pidetään huolta. Mutta huonona puolena on juoruilu ja se, miten yhteisö sulkee vääränlaiset ihmiset helposti ulkopuolelle. (Maineen ylläpito on näissä yhteisöissä tosi tärkeä juttu, maineen voi menettää ihan pikkujutuista.)
Tyyne Esko kritisoi erityisesti keskipohjalaisten itaruutta ja kyvyttömyyttä asettua toisen ihmisen asemaan. Hän oli joutunut lapsuudessaan kerjäämään ja tekemään paljon raskasta työtä. Ja nähnyt samalla, miten julmasti ihmiset suhtautuivat heikompiinsa. Ihmiset pitävät rahapusseistaan visusti kiinni kun koditon kulkee ohitse.
Jos ilkkuu päättäjille, he eivät ehkä anna mitaleja
Olen seuraillut sivummalta Kokkolan kulttuurielämää jo useamman vuosikymmenen ajan. En muista, että kaupungissa olisi koskaan mainittu Tyyne Eskoa. Se ei ollut osa ”merestä nousseen kaupungin” tarinaa. Kaupungin suuret tähdet ovat pääosin kauan sitten kuolleita miehiä – Anders Chydenius etunenässä. Katsottuani Tyyne Eskon kuvia en voinut olla miettimättä, että olisi kiinnostavaa, jos joku kirjoittaisi auki keskipohjalaisen vastakulttuurin ja kapinoinnin historian. Ulkopuolisten tarinan. Sillä hyvin voimakkaasti sisäänpäin lämpiävä yhteisö synnyttää samalla myös ison nipun jos ei nyt ulkopuolelle jääviä, niin ainakin ulkopuoliseksi itsensä kokevia ja yleistä järjestystä vastaan kapinoivia ihmisiä.
(Ehkä Anders Chydenius istuu erinomaisesti keskipohjalaiseen tarinaan, että hänen protestinsa kohde oli kaupungin muurien ulkopuolella – Ruotsin valtiossa. Haittaa ei ole myöskään siitä, että hän oli kirkonmies.)
Kun yhteisön asenteet ja normit eivät tunnu kunnolla omilta, tarjoaa taide usein hyvän keinon kurkottaa jonnekin muualle. Voi paeta, kuin onneton muumimamma maalauksen sisään Muumipappa ja meri -kirjassa, kuin Polina Raiko maalatessaan kotinsa täyteen Khersonissa.
Toivotan siis K. H Renlundin museolle paljon onnea heidän projektiinsa parantaa ite-taiteen näkyvyyttä Kokkolassa! Tyyne Eskoa ei tosin heidän kokoelmistaan taida paljon löytyä. Protestina tapaan, jolla Kokkolan kaupunki kohteli häntä, Esko päätyi nimittäin lahjoittamaan merkittävimmän osan tuotannostaan Saarijärven museolle 🙂
Puhun tässä Kokkolasta. Mutta epäilen vahvasti, että tämänkaltainen logiikka on nähtävillä tosi monilla muillakin Suomen pienillä paikkakunnilla.
Pastasalaatti mukaan ja menoksi
Jostain syystä Suomessa italiansalaatti esitetään hyvin jouluisena ruokana. Se toimii kuitenkin erinomaisesti kuitenkin ympäri vuoden. Mielestäni tämä on erinomaista tarjottavaa piknikillä. Se pieksee kaupan salaatin mennen tullen.
Aurinkoista päivää!
Helppo pastasalaatti piknikille
Ainekset
- 5 dl pastaa esimerkiksi kierrepastaa tai makaronia
- suolaa
- 1 punasipuli
- 2 porkkanaa (pienehköä) kuorittu ja kuutioitu pieneksi
- 1 punainen paprika
- 2-3 dl (pakaste)herneitä tai parsakaalia
- 2-3 dl kirsikkatomaatteja puolita, vapaaehtoinen
- 1 paketti savutofua (esimerkiksi Lidlin)
Salaattikastike
- 2 dl majoneesia
- 1 dl ranskankermaa tai kreikkalaista tai turkkilaista jugurttia
- 6-7 oksaa lehtipersiljaa hakattuna pieneksi
- 2 rkl ketsuppia
- 1 rkl siideriviinietikkaa
- 2 tl dijonsinappia
- 1 tl sokeria
- suolaa ja pippuria maun mukaan
Ohjeet
- Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolaisessa vedessä. Kun keittoaikaa on jäljellä vain yksi minuutti. lisää mukaan keittämistä vaativat ainekset (parsakaali ja porkkanat) ja keitä kunnes ne ovat kypsiä. Valuta pasta ja vihannekset siivilässä.
- Pilko sipuli ja jätä sipulihake odottamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi ennen kuin lisäät sen salaattiin. Tämä poistaa sipulista kirpeyden.
- Tee seuraavaksi kastike sekoittamalla yhteen majoneesi, ranskankerma, persilja, ketsuppi, viinietikka, sinappi, sokeri, suola ja pippuri.
- Sekoita kaikki ainekset yhteen: pasta, kasvikset, valutetut sipulit, tofu sekä kastike. Laita kansi päälle ja laita salaatti jääkaappiin tekeytymään ainakin tunnin ajaksi. Salaatti säilyy hyvänä kahden päivän ajan.